Töllinmäessä tavattiin; perinteinen kesäpäivä keräsi puolisensataa kävijää, sää suosiollinen, kaffeeta saatiin ja pullaa, Tuulikki Nikkilä laulatti ja minä puhuin. Mutta sitä ennen Marja luki Taatan kirjeen vuodelta 1948, jonka Kirsti Salin vastarannalta huusi Sastamalan kirjahuutokaupassa (25 e). Hauska kirje se onkin: Viljo Vuorisen kanalassa uhkaa haudonta epäonnistua, kun sähkövirta on katkennut, jolloin Taata vetosi jämerin sanoin sähköyhtiö Hieruun tilanteen pelastamiseksi.

Selostin omassa esityksessäni sitä, kuinka Sillanpää tapasi kaksi kertaa Juhani Ahon ja millainen yhteys kirjailijoiden välille syntyi. Voi sanoa hyvällä syyllä, että Sillanpää tempaisi Ahon manttelin harteilleen tämän kuollessa 1921: hän hankkisi sen Nobel-palkinnon, joka Aholta jäi saamatta. Ahon hajamietteet kapinaviikoilta ja Sillanpään Hurskas kurjuus edustivat yksinäisiä tilityksiä kaiken huuman ja koston keskellä.

Puheenjohtaja Jussi palkitsi meidät lounaalla näistä suorituksista, vähän samaan tapaan kuin Seet Järvinen Sillanpään novellissa ’Ohjelmaa’: tulkaa plikat puhvetin puolelle, teitin ei tartte maksaa kun olette ohjelmaa. Muuten kun Jussi mainitsi Paavo Nurmen turkulaisuuden edustajana avauspuheessaan, muistelimme kuinka tyylikkäästi entiset urhot Nurmi, Paavo Yrjölä, Tapsa Rautavaara hoitivat urheilu-uran jälkeisen elämän verrattuna näihin nuorempiin rymyveikkoihin.

F. E. Sillanpään Seura on siis hyvin hengissä huolimatta tästä välikesästä, joka näillä main kuluu suurten remonttiponnistusten merkeissä.