Valtava kaksoissynttäreiden päivä: Ylivakerin Tauno naapurissa täyttää 70 (huomenna) ja minä tänään vain 66. Pääsen vähällä, kun Tauno pitää isot rymäkät entisessä pihatossaan. Sinne kerääntyvät sukulaiset ja kylänmiehet sekä naiset in corpore. Meille tuli ensin lasti lapsia puolilta päivin, ja heille laittelin muhkean lounaan, nieriää ja kantarellikastiketta (poimin metsästä puolet) ja niin pois päin. Ja siitä alkaen olikin yhtä hulinaa.

Joten nyt en ehtinyt keskittyä päivänpolttavaan musikaaliin, josta iltalehdet jatkavat jauhantaa ja minäkin kuulun urahtaneen pari sanaa tyyliin; en nyt tiedä mitä sanoa kun en ole nähnyt. Tätä on kai se pilkattu julkisuudenkipeys: kun vastaa vaivoin uteleviin puhelinsoittoihin, väkinäiset rykäykset komeilevat kuvan kanssa lehdissä. Joopa joo. Hesarin arvostelun vilkaisin ja luen kunnolla kunhan olen jutun teatterissa nautiskellut.

Mutta juhliin me mentiin koko porukalla, ja olikin hieno delegaatiomme täältä Viehätyksestä ja juhlakalu ilahtui kovasti, kun näki kerrankin kaikki Rajalan lapset koolla kavereineen. Siellä oli pihatto pullollaan väkeä, hyvää ruokaa jonotettiin ja entinen lehmien juottosaluuna oli kohotettu sahtipubiksi, missä tulikin sitten viihdytyksi kylliksi saakka. Hauska oli vaihteeksi töristä vähän kyläläisten kanssa, joita tavallisesti vain ohitellen moikkaillaan. Laulua kuultiin ja Alma lausui runoja, siinä mainittava kulttuurianti.

Mitäp&aum