Kun palaa reissulta eikä heti malta keskittyä mihinkään ja on vähän raukea olo eilisistä juhlista, voi katsella vanhan elokuvan. Professori Kassilan Tulipunainen kyyhkynen piti hyvin vieläkin, vaikka loppuratkaisu on jo kulunut mutta silti. Tauno Palo oli ihmeen venyvä näyttelijä, luontevista komedioista tällaisiin raastaviin vainoharhoihin. Kaikkein parasta on kun voin katsella Helsingin katunäkymiä nuoruuteni ajoilta.