Ihmeiden päivä. Hehkuva helle jatkuu, taivas pilvetön.

Pääsimme heti kärkeen pääkohteeseeni: Thingveillir, ikivanha käräjäpaikka, sama jossa ne 1000-vuotisjuhlat pidettiin 1930 ja joissa Sillanpääkin toljaili – ja samalla Laxnessin Islannin kellon keskeinen näyttämö, mestauspaikka, jonka Jon Hregvidsson lopultakin parinkymmenen vuoden käräjöinnin jälkeen välttää. Molemmat tutkimusteni kohteet kulminoituivat siis tähän samaan jylhään laaksoon korkeina kohoovien kallioiden väliin, kirkasvetisen joen partaalle, johon satoja naisia on hukutettu.

Hartaus monenlainen täytti mieleni. Täältä jatkoimme ihailemaan komeasti purkautuvaa geysiriä sekä vielä uljaampaa Gullfossin putousta, aivan uskomaton. Kova täti oli Sigurdir, joka tämän luonnonihmeen pelasti valjastukselta.

Ja sitten vain Reykjavikiin vielä harjoittamaan kohtuullista iltatoikkarointia. Merkinnät tässä vain hätäisiä hotellin aulassa huitaisuja, joten tarkemmin palattava hengästyttäviin kokemuksiin myöhemmin miettiväisessä rauhassa. Nyt eteenpäin.