Näin upeasta kesäpäivästä otettava kaikki irti. Tehtiin Vantaan Lauriin haastattelu ja käytiin Ahon patsaalla jälleen kerran. Luin sitten Engelin aukion aurinkoisella penkillä Joensuun uusimman Harjunpään, nyt vasta: kevyttä ja synkkää. Seksibisnes alkaa näissä jännäreissä olla puuduttavan tuttu aihe (vrt. Mäki etc). Olisi päästävä uudempiin kirjoihin, tässä onkin Karo Hämäläisen Erottaja menossa. En ole hyvin vihkiytynyt rahamaailman saloihin, tulee outoja termejä, mutta ainahan voi oppia.

Mitä on sanottava siitä, että Raimo Sailas puhui radiossa vakuuttavasti nollalinjan puolesta palkkaneuvotteluissa: jokainen prosentti nolla päälle on liikaa. No sitten Metalliliitto ja nää teknologit menee ja roiskauttaa kuuden prosentin vaatimuksen pöytään. Kun sitten työantajat tarjoavat melkein kahta (joka siis Sailaksen arviossa aivan liikaa), työntekijäpuoli pillastuu ja haukkuu tarjousta hävyttömäksi. Lakkoaseita kaivetaan esiin. Nehän juuri Suomea tässä tilanteessa auttavatkin. En oikein omalla talousjärjelläni ymmärrä. Väittävät nääs monet, että talous on äärimmäisen herkässä myllerryksessä ja paha taantuma voi olla ovella, mutta siellä metallissa eletään niin kuin aina ennenkin vai kuinka.

Kuljeskelimme vielä ihmeen lempeänä iltana tuolla rannoilla ja istahdimme viimeistä kertaa terassille katselemaan, kuinka aurinko putosi Hernesaaren kolossien taakse. Siihen päättyi tämä kesä.