Kotimaissa jo kerrataan kuluneita tapauksia. Internet katkesi laivalta loppupäivinä, joten jutut jäivät, mutta mitään ihmeitä ei enää vastaan tullutkaan. Parissa rattoisassa turkkilaissatamassa kuljeskeltiin, Sinopissa ja Trabzonissa, molemmissa ajatonta ja aitoa elämää, istuskelua, Mustafa Kemalin patsaita loputtomiin, hoidettuja puistoja, kauppakatuja, basaareja, rantakahviloita, pientä kaupustelua, flaneerausta, ihan rentouttavaa.

Kokonaiskuva matkasta peräti positiivinen. Kristiina Cruises hoitaa järjestelyt erinomaisesti, vanha Konstantin Simonov oli aika iso alus edelliseen kodikkaaseen purkkiin verrattuna, mutta pian tähänkin tottui. Viihdeohjelma varsin virkistävää, oppaat etupäässä asiantuntevia. tiedotus toimi, tunnelman luojana risteilyisäntä Jukka Helin monitoiminen mies, lauloikin hyvin, esitteli Repe Helismaan tuotantoa ja harrasti älykästä huumoria. Kapteeni Ulf-Peter Lindström vaivautui paljon seurustelemaan matkustajien kanssa ja esittelemään komentosiltaansa.

Antoisinta kuitenkin tavata matkustajia (n. 370), puhella niitä näitä, syödä kohtuullisesti ja juoda vielä kohtuullisemmin, vähän tanssiakin. Sauna oli ihan kelvollinen, jopa pieni uima-allas. Merellä on oma vaivuttava vaikutuksensa. Matkassa oli muutamia Waltarin tuntijoita, niitä aina tapaa, hyviä lukijoita hän on saanut teoksilleen. Sää suosi kaiken aikaa, kesää pitkitettiin. Kaikkiaan olimme tyytyväisiä matkaan ja onnellisia kun pääsimme viimein yötä vasten lentäen turvallisesti kotiin. Seuraavat jo tulivat, Don Osmo Pekonen jatkaa urakkaani luennoitsijana, arvatenkin hyvällä menestyksellä.