Jalta Krimin kärjessä: elävä kylä, rantakadulla hieman enemmän väkeä kuin Tsehovin novellissa ”Nainen ja sylikoira”.

Perehdyttiin ensin pariin palatsiin, Alupkinan tudorien tyyliseen linnakkeeseen ja Livadian keisarilliseen huvimajaan, missä Nikolai II perheineen lomaili ja missä sitten sovittiin Euroopan jaosta ja muusta sodan jälkihoidosta Stalinin, Rooseveltin ja Churchillin tunnetussa konferenssissa. Kyllähän olikin jälkimmäinen tapaus perinpohjin muistettu valokuvin, dokumentein. filmein, alkuperäisin pyörein pöydin jne. Silloin helmikuussa 1945 rysähti rautaesirippu keskelle Eurooppaa ja poistui vasta vajaat puoli vuosiataan myöhemmin. Kiinnostava käynti.

Mutta pääasia odotti. Rantakadun päässä pudottauduimme bussista ja hyväksyimme harmaan taksin tarjouksen: kohtelias kaveri vei meidät muutaman kilometrin päähän Tsehovin museoon, esitteli nähtäväyydet, hoiti sisäänpääsyn ja odotti ulkona sen vajaan tunnin minkä museossa vietimme.

Ja pysyi kaiken lisäksi sovitussa taksassa! Kaikki harmaat taksit eivät ole huijareita, on myös vilpitöntä palvelualttiutta, eikä liikaa rahastanutkaan. Museo jakautuu kahteen osaan: toinen rakennus omistettu teosten näyttelyyn ja dokumenttifilmeille, toinen itse Tsehovin koti säilytetty sellaisenaan, kuin vasta asukkaistaan jääneenä. Runsas puutarha penkkeineen ympäröi vieläkin valkeaa päärakennusta. Sisällä näemme Mashan huoneen, Olga Knipperin huoneen, kirjailijakavereiden (Gorkin ja kumppaneiden) vierashuoneen sekä isännän työhuoneen ja ruokasalin sekä olohuoneen. Olihan kodikasta, harmonista, tilavaa, ja silti Tsehov aina valitti – tietysti yksinäisyyttä ja Jaltan henkistä ilmanalaa. Kirjeet ovat hyydyttävää luettavaa, välistä hauskoja. Täällä hän yritti parannella keuhkotautiaan heikoin tuloksin. Keittiö ja keittäjän huone olivat eri rakennuksessa. Kaikissa kerroksissa ja taloissa omat asialleen antautuneet oppaat. Kerrassaan viehättävä käynti.

Kun Ralf L