Päästy maalle Villa Viehätyksen rauhaan. Eilen jo piti, mutta sattui yllättävä este. Ei ehditty Sillanpään Seuran joulukahveillekaan, mikä on jo harvinaista. Tavallisesti joulunvietto alkaa niistä.

Tunnelmaa haettiin ennen Rauhamäen rikkumattomasta hirsiseinäisestä miljööstä, sininen hämärä, tuikkuja lumisen polun varrella, muhkea kuusi, kaunis koristelu, pirtti täynnä väkeä, kaikenlaista ohjelmaa ja lopuksi Taatan joulusaarna nauhalta. Nyt on siirrytty pysyvästi kirkolle isoon pappilaan, mikä helpottaa järjestelyjä.

Hienosti selvisivät ilman meitäkin kuulemma. Puheenjohtaja Jussi välitti avauksessa terveisemme. Päivi Juhanintytär Vuorinen kertoi lähetystyöstä ja kokemuksista Mongoliassa, Hannu Syväoja selvitteli Hiltun ja Ragnarin kipakkaa vastaanottoa aikanaan (1923) ja Anssi Hirvonen veteli Mailan säestämänä muhkeita laulunumeroita. Eikä unohdettu Taatan saarnaakaan.

Märkää on täälläkin, vähän lumenrippeitä rinteillä. Tauno on avustajineen pystyttänyt bungalov-tyyppisen talviautotallin pihaamme. Olen ilmoittautunut taas kylän muonavahvuuteen. Marja laittelee innoissaan taloa joulukuntoon.

Pari Marlon Brandon rikoslänkkäriä katsottu, molemmat kiintoisia, varsinkin Armottomat, joka peilasi pikkukaupungin oloihin laajemmin amerikkalaista yhteiskuntaa. Vihan riivaama olikin perinteisempi jännäri, joka onneksi päättyi toivoa herättäviin vapauden kuviin. Vielä pysyttelemme tiiviisti Karamazovin veljesten tuntumassa, luen samalla romaania, joka aikanaan jäi tyhmästi kesken. Marilyn Monroe kantoi romaania käsilaukussaan, joten kuuluuhan se tuntea (huumoria).