Finaalien päivä. WSOY:llä allekirjoitin sopimuksen, joten uuteen työhön on syöksyttävä, ei auta. Mikä on suuri ilo pitkän sosiaalisen syksyn jälkeen. Kuohuvassa kustannusyhtiössä on taas väkeä siirrelty ruudusta toiseen ja toisia ulos. Sarin menetän pokkaripuolelle, mutta pysyyhän sentään talossa. Vuokolle maalailin vauhdikkaasti uuden kirjan aiheita esittelyä varten. Kaikki hyvin, kunhan vain ehdin kirjoittaa kuvailuni.

Tallailin Amos Anderssonin taidemuseoon katsastamaan vinttikappelin Mami Wata -näyttelyä, toverien Pultsi Karilan ja Juha Vakkurin kokoelmista keräiltyä. Oli siellä jumalankuva poikineen ja tyttärineen. Tulivat Beninin ja Villa Karon ajat elävästi mieleen. Hyvä idea kalastajilla: taittoivat jumalankuvalta raajan, jotta hait tyytyisivät siihen ja jättäisivät ihmiset rauhaan.

Sitten Juhani Ahon juhlavuoden ihan vihonviimeiseen tapaukseen eli Kansallisoopperaan katsastamaan kohistua Juhaa, Aarre Merikannon aikanaan avantgardistista oopperaa. Vahvistimme itseämme loistavalla kala- ja kasvismenulla Caf