Kun olin selvittänyt torstaisen esitelmäni Töölön kirjastossa, lähdin perjantaiaamuna ajelemaan taas Kyröön. Sumuinen ja tihruinen sää haittasi näkyvyyttä, mutta Tampereelle pääsin. Siellä lounastin Puolustusministriön entisen tiedotuspäällikön Jyrki Iivosen kanssa Hämpin thai-ruokalassa ja sain häneltä vakuuttavan käsityksen Suomen puolustusvalmiudesta ja kaikkeen varautumisesta. Voimme elää rauhassa. Paljon muutakin pohdiskelimme.
Suomen Kuvalehti nostattaa uudessa numerossaan fasistisia tunnuksia Donald Trumpin ja hänen esikuntansa vaiheille, mutta reilusti yliampuvalta vaikuttaa. Sen sijaan oligarkkien vaikutusvalta Amerikassa ja pian kai Euroopassa Venäjän lisäksi kyllä arveluttaa. Rahalla vaikuttaminen ei ole entisen kaltaista fasismia, mutta yhtä vaarallista se voi demokratialle olla. Trumpista itsestään riippuu, kuinka pitkälle hän antaa liehtareittensa riehua.
Kun pääsin Hämeenkyrön kirkolle, kuulin Oililta kaupassa heti tuoreen ja hiljentävän suru-uutisen: Helmi Tarkki oli samana päivänä kuollut. Hänestä jos kenestä voi käyttää ilmaisua legenda: se hän todella oli lähes kahdeksan vuosikymmenen ajan täkäläisessä kulttuurielämässä. Olimme jo valmistautumassa 100-vuotisjuhlaan, mutta vajaa kuukausi jäi uupumaan. Helmi oli sanonut lapsilleen, että juhlat tulevat, mutta ei vielä tiedä kummat. Hautajaisiin ne sitten kääntyvät.
Helmi muistetaan ennen kaikkea Myllykolun kesäteatterin elävistä ja hersyvistä tulkinnoista Sillanpään äite-Miinan roolissa. Helsingin Sanomien johtavan kriitikon Sole Uexküll luonnehdinnan mukaan hänen tulkintansa 1976 oli ”painonsa arvosta kultaa”. Kuvassa olemme Jussi Niinenmaan kanssa onnittelemassa Helmiä jonkun syntymäpäivänsä merkeissä.
Heti perään näen lehdestä toisen murheen, minunkin kustantajani Leena Majanderin muistokirjoituksen. Sain äskettäin tiedon, että hän oli kovassa sairaudessaan siirtynyt Terhokotiin, mutta silti loppu tuli yllättävän nopeasti, kuten tällaisissa tilanteissa aina tuntuu. Kun kaksi fiksua, älykästä ja lämmintä kulttuurinaista lähtee saman viikonvaihteen tuntumassa, maailma on taas entistä tyhjempi.
Muistelen täällä huvilani yläkerrassa paitsi näitä minuun paljon vaikuttaneita naisia, myös torstain tilaisuutta Waltari -seurassa. Kirjaston sali tuli tupaten täyteen, ensimmäiset tulivat tunnin etuajassa, ja niin saatiin Mika Waltarin kohutut rakkauskirjeet Leena Ilmarille kunnolla analysoiduksi. Niiden julkistaminen sensaatiokärjet edellä on tuottanut kirjailijan ihailijoille mielipahaa; niipä halusin näyttää taustan, josta Mikaa myllertänyt kriisi nousi. Toivon että ymmärrys vähän lisääntyi. Esitelmäni jälkeen käytiin vilkasta keskustelua. Kirjeissä olisi ainesta laajempaankin käsittelyyn, jota jatkan kohta Parnassossa.
Entä sitten. Käsillä on suoranainen kirjeromaani, joka avaa keskeisen klassikon kuvaa uudella tavalla. Maailmalla tällaisesta hehkutettaisiin varsin voimallisesti, alkaisi tulla uusia julkaisuja. Tutkija ja esseisti Markku Envall lausui painokkaasti Töölön tilaisuudessa: ”Jos eläisimme sivistysmaassa, Unio mysticasta otettaisiin uusi laajennettu painos, johon sisällytettäisiin nämä uudet esiin tulleet tiedot.”
Saapas nähdä. Sinuhe egyptiläisen ilmestymisestä tulee syksyllä kuluneeksi 80 vuotta. Saman määrän vuosia minäkin täytän ja moni muu. Juhlittavaa riittää, jos intoa on. Jyrki Iivonen sanoi kirjoittavansa uutta tulkintaa Sinuhesta, jossa on puolustuspoliittisesti paljonkin pohdittavaa. Itse olen lukenut hauskaa ja tarkkoihin havaintoihin perustuvaa matkakirjaa Lähdin Istanbuliin (1948) joka saa sekin uutta takavaloa kirjeistä ja matkailevan pariskunnan vasta päättyneestä kovasta aviokriisistä. Näinkin joustavasti siitä lopulta selvittiin, sarkastinen huumori lääkitsee haavoja.
Yhtä muistelua tämä alkaa olla. Töölön tilaisuuden jälkeen oli kiva istua Tiian kanssa lähikuppilassa nykypäivän tunnelmia tuulettaen. Täällä Kyrön mailla mekin yhden kesän hehkuen elimme 70-luvun alussa. Tänä iltana lähden onnittelemaan F. E. Sillanpään seuran varapuheenjohtajaa Pertti Haavistoa Ikaalisten kypylään. Hän on vielä nuorukainen, minua 10 vuotta nuorempi, mutta näitä merkkipaaluja tämä alkanut vuosi näyttää tarjoavan heti alusta alkaen. Katsotaan mihin vielä päästään.
25.1.2025