Kauan sitten 1940-luvulla kansainvälinen tutkijaryhmä kävi läpi lukijoita hämmästyttäneen suomalaisen romaanin, Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen, eikä löytänyt siitä yhtäkään historiallista faktavirhettä. Vuosia myöhemmin sveitsiläinen hyönteistutkija havatsi, että hiekkakirppu esiintyy romaanissa liian varhain. Sellaisten kuvataan tunkeutuneen aavikolla Horemhebin soturien sandaaleihin ja kiusanneen heitä kovasti. Tutkija totesi, että kirppu levisi etelämpää Afrikasta Egyptiin vasta parisataa vuotta romaanin tapahtumia myöhemmin.
Waltari lähetti tutkijalle pahoittelevan kirjeen, missä vakuutti ettei ”millään muotoa halunut romuttaa tämän asiaan erikoistuneen tiedemiehen arvokasta tutkimustyötä”, mutta katsoi myös, että etelämpää värvättyjen sotilaiden mukana kirppu on saattanut tulla maahan jo ennen varsinaista laajempaa levinneisyyttä¨.
Nyt on ilmestynyt jatkoa Sinuhen todenperäisyyttä tarkastelevien tutkimusten sarjaan. Lähi-idän ja Välimeren arkeologiaan perehtynyt dosentti Minna Silver on julkaissut vankan teoksen Sinuhe egyptiläisen maailma arkeologin silmin (SKS), jossa romaani asettuu uusimman tieteellisen apparaatin ristivalotukseen. Eikä vieläkään löydy merkittäviä virheitä, korkeintaan joitain kirjailijan löytämiä innovaatioita, kuten babylonialaisten vuorikristallista hiomat linssit, joilla parannettiin näköä. Silmälasit 1300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua!
Paljon muitakin yllättäviä ja tarkkoja yksityiskohtia löytyy tästä kirjasta, joka jäsentyy Waltarin romaanin kronologian mukaisesti, mikä tekee siitä helposti seurattavan ja suorastaan jännittävän – varsinkin, jos lukija tuntee alkuteoksen. Lisäansiona on runsas ja korkeatasoinen kuvitus. Paras mahdollinen johdatus romaanin 80-vuotisen syntyhistorian kynnyksellä, jota ensi vuonna juhlistetaan.
Tämä vähän varasti huomiotani kirjamessujen muilta löydöiltä, joita sentään loputtoman tuntuisesta kirjamerestä nousi. Tämän päivän Hesarissa Jussiu Ahlroth valittaa filosofian puutetta messujen tarjonnassa, mutta minä kuuntelin mm. Tommi Melenderin ja Markku Envalin keskustelua esseekokoelmiensa pohjalta, ja kyllähän siinä filosofoitiin esseen lajista ja sen eri puolista. Valitettiin sitä, että vanha kunniakas genre on nyttemmin banalisoitu tarkoittamaan mitä hyvänsä lehtiartikkelia. Kansien välistä löytyvät oikeat esseet.
Poliittiset kirjat vetävät messuilla eniten huomiota, ja kummallisesti muuan Putin on edelleen kova nimi myös kirjamarkkinoilla. Arvelimme Markun kanssa, että tuskin vielä vähään aikaan ilmestyy romaania Putinista – ja kuinka väärässä olimmekaan. Nina Honkanen esitteli jo samana päivänä romaaniaan Rakkaani Vladimir (Into) niin elävästi, että hankin kirjan kauniilla omistuksella. Aika uhkarohkeasti siinä edetään eri tasoilla, jotka toistaiseksi harottavat kaukana toisistaan, mutta uskon romaanin kiinteytyvän loppuaan kohden.
Kun Pirko Saisio kirjoittaa Josif Stalinista ja Lauri Nurmi Sanna Marinista, niin kyllä hyvinkin monitahoisesti näitä valtionjohtajia käsitellään. Jessikka Aro on kirjoittanut toisen kirjan Venäjän trolleista ja samalla tietysti Putinista. Kirjan esittelytilaisuus alkoi repäisevästi, kun yksi pontevasti vastaan potkinut tyyppi poistettiin kolmen järjestysmiehen toimesta yleisöstä. Hän oli valokuvannut esiintyjää! Johan on Aron asema hilkulla, jos julkisen tilaisuuden kuvaainen sitä horjuttaa niin, että kuvaaminen on jopa väkivalloin estettävä.
Väkeä oli messuilla aivan hitosti, melkein kuin turisteja Venetsiassa, mistä Donna Leon kertoi puistattavasti: 50 000 asukkaan kaupungissa 300 miljoonaa turistia vuodessa! Ymmärtää hyvin, että hän on lähtenyt kaupungista ja asuu rauhallisessa Sveitsissä, mutta jatkaa edelleen Guido Brunettin tutkimuksia. a. Charmikas vanha leidi keräsi tungosta ja jonoa kuin rock-tähti.
Ylipäänsä huhut kirjan kuolemasta tuntuivat liioitellulta, kun messujen ruuhkassa lauantaina yritin puikkelehtia eteenpäin. Tosin kirjan muoto on kovaa vauhtia muuttumassa sähköiseen suuntaan, ei voi mitään. Me kirjailijat vaadimme joukolla äänikirjoista edes kohtuullisen korvauksen, mutta saa nähdä kuinka käy, kun toiselta puolen alv iskee niskaan. Kapea on kirjailijoiden leipä, varsinkin tiedon puolella. Vaikka moni tekee työtä harrastuksesta ja rakkaudesta lajiin, hyvä edes niin.
Kirjamessut oli nyt kaikkien aikojen menestys yleisömäärien puolesta, ja myös esittelyt oli entistä jäntevämmin ryhmitelty aihepiireittäin. Tiloja on mahdollisuuksien mukaan väljennetty, mutta tuoleja on parhailla areenoilla aina liian vähän. Samoin naulakkoja on näköjään tuskastuttavan niukasti. Mutta nämä ovat pieniä kiusoja, palkinnot messuilta kertyvät kirjapinoina yöpöydälle. Siitä vain lukemaan.
27.10.2024