Tapahtumarikas päivä. Venäläinen lumipyry jatkuu, autot hukkuvat lumeen. Tuntuu kevyeltä kun oma kärry lepää suojassa Hämeenkyrössä.

Painelin aamusta Kaupunginteatteriin, missä kuvailtiin ja keskusteltiin ja sitten sain hivenen jännittyneenä seurata Sylvin ja Anitan toista läpimenoa. Jännittyneitä tunnustivat olevansa näyttelijätkin. Rentola nyt on rento poika ohjaajana, muukin työryhmä paikalla.

En voi kommentoida mitään julkisempaa, mutta yleinen vaikutelma oli ehdottomasti positiivinen. Pienestä kamarinäytelmästä näyttää kasvavan ihan kunnon ihmissuhdedraama. Esittäjiä Heidiä ja Eeva-Liisaa parempia hahmoja ei voisi näihin rooleihin löytää mistään. Hienoja tuokioita koimme. Käytiin jälkikeskustelu Rentolan johdolla, joitain kohtia tietysti tarkisteltava. Toiveet kumminkin nousevat, ensi-iltaan vajaat pari viikkoa. Ennakkomyynti on sekin yllättänyt positiivisesti. Tytöt antavat haastatteluja täyttä päätä, ja minäkin jotakin tokaisin tänään Kotilieteen. Mutta varjoonhan me jäämme näiden loistavien näyttelijöiden rinnalla, kuten Kari asiallisesti totesi, ja näin pitää olla.

Sieltä kiiruhtelin viimein illan suussa taas Päivälehden museoon, missä Nuorsuomalainen sanomalehtimiesyhdistys kokoontui sanan ja Ahon äärelle. Vetäisin runsaan kuukauden tauon jälkeen juttua Ahosta ihmeen sujuvasti sentään ja käytin kuvia apuna: ihan kohtuullinen luento, luulisin. Kiinnostusta ilmeni, kustantajan lahjoittamia kirjojakin arvottiin. Museoteatteri esitti eloisan mutta ylipitkän improvisoinnin Matin ja Liisan kaupunkimatkasta nykypäivän Helsinkiin.

Vähän uuvahtaneena kertoilin kokemuksia Marjalle ja hän puolestaan kertoi, että Sauli Niinistöä oli pidelty epäreilusti pahoin MTV:n tentissä, vaan eipä provosoitunut, pärjäsi hyvin. Tuolla näkyi jo vallan sulaneen Korkojen kera -ohjelmassa. Ainoa joka ei mennyt mukaan ja kutsunut juontajia linnaan, hyvä sekin. Nukahdin kesken Woody Allenin elokuvaa, joten ei siitä sen enempää.