Ystävänpäivä täysin pommiin todella ärhäkän viruksen ansiosta. Yleensä selvitän flunssat parissa päivässä, mutta tämä veikko on nyt päättänyt tulla jäädäkseen. Olo on kuin Huovisen Lentsussa. Paha flunssa ja krapula ovat sukua toisilleen mikäli muistan: sitä katsoo itseään sivusta, miettii mitä voisi tehdä, mutta ei nyt pysty. Olisiko tämä myös ainoa tapa hankkia työputken väliin täysi lepo? Viinaa en enää uskalla siinä määrin käyttää pannun puhdistuksen.

Joten yritetään nyt hoippua kirkkaampaan oloon täällä sakenevan lumipyryn keskellä. Tuntuu kuin eläisi venäläisessä romaanissa, maailma ja oma sisikunta yhtä liikahtamaton, oblomovilainen elämäntunnelma. Mutta mä ponnistan tästä vielä.