Hienoja aamuja, aurinko nousee punaisena, kantohanki kutsuu rantaan. Valkeita joutsenia saunalaiturin vaiheilla, tuolla Laitilan salmen suulla enemmänkin. Soidinmenoja läiskyttelevät. Sitten nousee myrskytuuli, eikä huvita lähteä enää suksille.

Käännekohta työssä, aina sen tuntee jossain vaiheessa. Herää usko, että tästä saattaa sittenkin tulla jotakin. Kirjoitan tänään runsaat 5 sivua Huovisen hulvattomista naiskuvauksista, ja äkkiä alkaa naurattaa, epäilyjen jälkeen tulee hyvä mieli ja varma olo. Kyllä tää tästä vielä voitoksi kääntyy…

Kun eilen vilkaisin Metsossa lehtiä ja huomasin Yliopisto-lehden myönteisen arvion Aho-kirjastani, sekin lisäsi taas itseluottamusta. Vastapainoksi Kritiikin Uutiset julkaisi ilmeisesti varoittavana esimerkkinä Arvostelijain Liiton jäsenille sekavan ja selkiintymättömän haukuskelun samasta aiheesta. Näin ei pidä arvostelua kirjoittaa, sanon SARVin entisenä sihteerinä ja 40-vuotisena jäsenenä, jos nimittäin aikoo kirkastaa kriteerinsä lukijoille. Asialla oli ilmeisen oppinut tutkija, taisi olla peräti Suomen Ateenasta. Pääkaupungin Yliopisto-lehti perii selvän voiton pienessä kritiikin duellissa, totean järkkymättömän subjektiivisesti.

Charles Dickensin juhlavuotta vietetään, uusi BBC:n sarja alkoi tv:sä, vahvaa työtä. Great Expectations on aiemmin suomennettu nimellä Loistava tulevaisuus. Tätä ja David Copperfieldia (josta myös on sarja menossa) luetaan ahkerasti John Irvingin romaanissa Oman elämänsä sankari. Orpopoikien tarinoissa on ilmeisiä yhtymäkohtia. Kolea talokin meni äskettäin. Kannattaa seurata kuinka Dickensiä jatkossa muotoillaan, arvatenkin väkevin tunteellisin vedoin.