Hienosti meni vallanvaihto. Media ei keksinyt juuri mitään rikkeitä. Masentavaa oli kuulemma vain se, että kaikki pukeutuivat mustiin kuin hautajaisissa. Etiketti pitää uusia! Kun maailma on yhä mustempi, iloisia värejä olisi läikytettävä edes hallitsijoiden puolisoiden asuihin. Toimittajan tarkka silmä havaitsi vetoketjun näköisen vehkeen rouva Innes-Stubbin puvun liepeessä. Sen sanoma on pikimmiten selvitettävä! Mitään ei panna mekkoon turhan takia.
Tyylin mukaista oli ainakin se, että presidentit käyttivät frakkia, kunniamerkkejä, vitjoja ja silinteriä. Matti Klingekin olisi ollut tyytyväinen. Myös puheet olivat punnittuja ja esitettiin vakuuttavasti. Eduskunnan puhemies ei jäänyt presidenteistä jälkeen muuten kuin tumman pukunsa puolesta. Uusi perinne syntyi: myös eroavan presidentin puolisoa kiitettiin, mikä oli kaunista ja paikallaan. Uudesta puolisosta ei vielä tiedetä sitäkään, kuinka hän tulee niveltämään roolinsa Kone Oyj:n petoksiin, korruptioon, häirintään ja syrjintään. Ei pelkoa, ei hän näihin sentään itse ole syyllistynyt, tuskin moni muukaan Koneessa, hän vain tutkii tiimissään työpaikan eettisiä kysymyksiä. On toivottava, että hänen ammattitaitonsa näissä asioissa jää vähälle käytölle presidentin linnassa. Suomalaisesta työelämästä voi muuten löytyä paljonkin tuuletettavaa, kunhan oikeustieteen maisteri Innes-Stubb pääsee ensin selville tulevasta toimenkuvastaan.
Olen kuunnellut enimmän osan tohtori Jenni Haukion kirjasta Sinun tähtesi täällä. Siinä on oppimateriaalia enemmän kuin kylliksi uudelle puolisolle. Seuraaja Suzanne voi vähän ihmetellä edeltäjänsä Jennin korkealentoista topeliaanis-isänmaallista viritystä kirjassa, ja tuskin hän sitä semmoisenaan yrittääkään omaksua. Näkeepä kuinka vilpittömän ihanteellisesti ja tunnontarkasti edeltäjä on meillä hommaansa hoitanut. Kirjallisuuden asiaa Jenni on ansiokkaasti edistänyt ja sanoo odottavansa maltittomasti puolisonsa poliittisia muistelmia, joiden toivoo ilmestyvän pikapuoliin. Niin toivon minäkin ja moni muu. Niinistö ansaitsee jo nyt kaikki häneen kohdistetut kiitokset.
Tunsin kieltämättä ylpeyttä uuden presidentin esiintymisestä ja kauniista rouvastaan myös. Stubb puhutteli diplomaatteja sujuvasti kaikilla kielillä. ”Mitä, puhuiko hän viittä kieltä. Entä oliko hänellä asiaa?” Näin virnuili 63 vuotta sitten kantasuomalainen kirvesmies-aforisti Lauri Viita. Stubbilla tuntui olevan paljonkin asiaa diplomaattikunnalle. Sen jäseniä olisi kannattanut vähän enemmän esitellä lähetyksessä sen sijaan, että tutut spekulantit studiossa pyörittivät arvailujaan presidentin tulevista toimista. Sitä paitsi diplomaattikunta voisi virkaanastujaisissa sonnustautua kansallisiin juhla-asuihinsa, näin saataisiin rituaaliin lisää sitä kaivattua värikkyyttä. Suomalaisesta virkakunnasta kun tuskin kukaan rohkenisi pukeutua kansallispukuun.
Uuden aikakauden alku on siis lupaava. Alex Stubb hoiteli rituaalit kuin olisi ikänsä niitä harjoitellut. Ainoa joka erehtyi kättelyjärjetyksessä oli vanha presidentti, ja hänkin suhtautui siihen huumorilla: ”Vielä on näköjään opeteltavaa”. Leppoisa tv-show kaikkine toistoineen ja kumarruksineen. Suomessa täytyy olla tällaisia parahultaisia pönötyksiä, niistä pidämme. Mitään karnevaaleja on turha odotella tulevina itsenäisyyspäivinäkään. Mutta jotain uutta väriä ja värinää sentään? No jaa, Pirkko Mannola ehkä laulaa linnassa. Ja urheilijoita tulee sisään kamanat ryskyen. Entä jotain uutta, jotain sinistä?
Kävin Kauppatorilla lohisopalla ja poikkesin samalla linnassa kirjoittamassa onnitteluni Stubbin kirjaan. Jonoa oli noin 70 metriä, paljon nuoria ja naisia. Ei hätää, ihan kohta ruvetaan noukkimaan mokia Stubbin toiminnasta. Tärkeintä on varmistaa, etteivät hänen suosiolukemansa vaan yllä edeltäjän tasolle, sillä liian suosittu presidentti on tunnetusti vaaraksi demokratialle – ainakin jos on uskominen tutkijoita, asiantuntijoita, kommentaattoreita ja kaiken maailman dosentteja. Presidentin kuherruskuukauden suosiohuippu laskeutuu pikapuoliin siedettäviin lukemiin ja päästään politiikassa takaisin normaalin tappelumeininkiin. Naapurin murhamieskään tuskin keksii ihan pian uusia konnankoukkuja. Valtakunnassa toistaiseksi kaikki hyvin.
Joten voin rauhassa kerätä kamppeeni ja painua takaisin maalle harjoittamaan kirjallista toimintaa – hoitakoot maata ne, joilla siihen on taito, virka ja kutsumus. Uusi uljas luuta heilukoon!
2.3.2024