Muistettava päivä. Tasan 37 vuotta sitten jätin graduni sisään ja matkasin saman tien katsomaan Erkki Mäkisen esikoisnäytelmän Kauhea murhamies Lalli ensi-iltaa Poriin. Juhlimme näitä tapauksia monta päivää Erkin kanssa. Nuorena riitti virtaa.

Erkki on kuollut kuten yhä useampi vanha kaverini. Yritetään loput pysyä hengissä. Kolea tihkusateinen sää, siis erinomainen työpäivä. Tyydyin pieneen lenkkiin illan suussa.

Björn Wahlroosin kirja kiinnostaisi, mutta kuinka ehtisin edes osia lukea. Aamu-tv:ssä tuli esiin olennainen asia: varmaankin jännittävästi ja pelottomasti kirjassa esitellään keinoja, välineitä, tehokkaita menetelmiä varallisuuden ja ulkoisen menestyksen kasvattamiseksi. Mutta mitkä ovat päämäärät? Mihin kaikki hiostus ja moderni kilvoittelu tähtää? Onnellisempaan elämään? Millaiseen? Wahlroosin vastaus tuntuu olevan: kun mahdollisuudet lisääntyvät, jokainen voi itse valita päämääränsä. Onkohan se niin helppoa.

Meille riittää hyvin tämä hiljainen eleskely Vanajankylän kuusikossa. Tosin äsken kierrettiin Istanbulia, eikä sekään mikään tehotalouden mallinäyttämö ole. Paljon olisi Nallella ja muilla rikkailla töitä noin maailmanlaajuisesti ennen kuin vaikka Fenerin korttelin rähjääntyneet talot korjaantuisivat. Ei muuten näkynyt kerjäläisiä, vaikka köyhyys on huutava ja maalla vielä syvempi. Yksi käsipuoli kaveri Galatan sillalla ojenteli kuppiaan, siinä kaikki. Eivät lähde Romaniasta tai Bulgariasta lähiseuduille, vaan kiipeävät tänne vauraaseen ja anteliaaseen Pohjolaan. Maksamme mielellämme myös terveydenhoitokulunsa.

Ihmeellinen on tv:n ykkösuutisten tärkeysjärjestys: pääasiana yhden perussuomalaisen kansanedustajan erottaminen määräajaksi ja hänen avustajansa erottamatta jättäminen, paljon jäljessä tulivat semmoiset pikkujutut kuin Norjan oikeudenkäynti tai presidenttimme ensimmäinen valtiovierailu.