Enää kotimatka. Neljässä päivässä ehtii sentään aika paljon. Kauemmin Istanbulissa tulisi viivyskellä, ehkä joskus aukeaa tilaisuus. Senni piti oppaana ohjia tiukalla, ja minä truikkasin aina johonkin väliin näitä kirjallisia muistumia. Ryhmä oli valistunut, kiinnostunut ja vaivaton, kyllin pieni liikkumaan ketterästi. Tulomatkalla tapaamamme Vanhat ketut kohtasimme perjantaina Topkapissa, vauhti oli päällä heilläkin.

Luin mennen tullen uudelleen Pamukin tunnustuksia Istanbulilleen ja huomasin vasta, kuinka ristiriitaisen kriittisesti hän kirjoittaa: toisaalta ihannoi ja tuomitsee ottomaanien loistokaudet ja hammastelee maan turkkilaistamista ja länsimaistamista, jotka nekin ovat keskenään jo Atat