Vanhoina Kekkosen aikoina isäni murahti: ”Kaikki tärkeät päätökset maassa tehdään kännissä.” Pitkät lounaat ja saunomiset olivat maan tapa. Olisiko parempia päätöksiä syntynyt siististi ministeriöiden sisähuoneissa?
Mannerheim nautti tunnetut ryyppynsä ja lounasjuomansa Hotelli Kalevassa Mikkelissä ja johti taas iltapäivällä sotaa Päämajassa. Marskin ryypystä on tullut jäljitelty legenda. Juhani Suomi on kirjassaan jopa arvellut, että Mannerheimilla oli alkoholia veressään ympäri vuorokauden. Olisiko jatkosota mennyt paremmin, jos hän olisi tyytynyt vichy-veteen?
Winston Churchill johti Englannin taistelua Saksaa vastaan kylpyammeesta viskipullo käden ulottuvilla. Sikaari sauhusi aina. Raitis kasvissyöjä HItler hävisi sodan.
Meillä kyseltiin 50-luvulla, luuleeko joku, että Paasikiven punainen nenä johtuu reippaasta ulkoilusta. Olisipa ukko karjahtanut pahan kerran, jos joku toimittaja olisi tullut kyselemään hänen alkoholin käytöstään.
Otetaan nyt vielä K. A. Fagerholmin klassinen lausahdus: ”Liika on liikaa, mutta kyllä kohtuus on ehdottomasti liian vähän.”
Nämä kuuluvat vanhaan maailmaan, jota nyt säälitellään. Viimeksi eilen Radio Ykkösen kulttuuristudiossa päiviteltiin, että ministeri Lintilä ei ole huomannut aikakauden muuttuneen. Hän on kuulemma jäänyt vanhan kulttuurin vangiksi. Mutta onko tämä uusi hurskastelevien moralistien aika jotenkin parempi kuin reipas entinen?
Mika Lintilää on pilkattu siitäkin, että hän on hankkinut itselleen runsaan viinavaraston pahan päivän varalle. Entisinä aikoina ministereille tuli aina kiire tilata täydet ministeriviinat ennen hallituksen kaatumista. Sitä pidettiin itsestään selvänä etuna. Kulttuuriministeri Jouko Tyyri oli aikanaan alivuokralaiseni, saita kohtuuden mies, mutta niin vain hankki hänkin viinalaatikot, joista oli hyvä vieraitaan kestitä.
Varmaan oli paljon ylilyöntejä ja Ahti Karjalaisen kaltaisia tuhon kierteitä. Alkoholismi on aina paha asia, samoin rattijuoppous ja perheväkivalta. Niitä pitää hoitaa ja vastustaa. Mutta tolkutonta on syyttää ministeriä pelkästä viinan hajusta, jos hänen ei osoiteta tehneen mitään virheitä viranhoidossa. Totta kai Lintilän taustalla väijyy taistelu Vaasan vaalipiirin viimeisestä edustajanpaikasta. Media on helppo naruttaa mukaan kilpailijoiden huhukampanjaan.
Ja vaikuttaako kohtuullinen alkoholin nauttiminen asioiden hoitoon välttämättä kielteisesti? Jospa hyväntuulinen ministeri tekee joustavampia päätöksiä eikä vaivaudu turhaan rähinöintiin. Entiseen aikaan kaikki tiesivät, että Paasikiven puheille kannatti mennä vasta tämän nauttiman lounaan, kahvin ja konjakin sekä sikaarin jälkeen.
Kerran olin lounaalla Pariisissa asuvan Mirja Bolgárin kanssa. Hän puolusti ranskalaisten vapaata viinikulttuuria sillä, että autoilijakin ajaa joustavammin ja sovinnollisemmin parin lasillisen jälkeen. Muulloin hän tempoilee ja raivostuu pienestäkin rikkeestä. Mutta varmaan Ranskassakin nipottavat moralistit ovat jo pääsemässä niskan päälle.
Joten jatkettakoon ”humalaisten” ministerien ja muiden poliitikkojen jahtaamista lonkeropurkkien ja kuvaviestien tarkkuudella. Näin saadaan kuiviin vaalikeskusteluihin ainakin vähän väriä ja kosteutusta.
11.3. 2023