Jäälautan murskaama laituri ennen ja nyt.
Päävalmistelut on tehty. Laiturit on korjattu ja vielä tärkeämpi: savusaunan kiuas on muurattu uudelleen. 12-kesäinen kova käyttö murensi rakenteen, mutta taitava muurari Pekka Linnainmaa ennallisti kiukaan, Ylivakerin Tauno tärkeänä apumiehenä. Kohta kuuluu taas vihtain läiske. 
Nurmikin on leikattu, sillä 32-vuotias pihatraktori toimii jälleen. Kuinkahan paljon sitäkin on korjailtu, ja aina se pärähtää uudelleen käyntiin. Omenapuut kukkivat ilman mitää valmisteluja. Ja raparperi rehottaa. Ensimmäinen kiisseli on aina elämys. Perunoistakin enin osa maassa, loput kylvän tänään Kustaan päivän aattona. Puutarhasta voi iloita ilman sen kummempia ponnisteluja.
Puolustusvoimain lippujuhlaa komisti Vesa Karosen arvio Paavo Haavikon Mannerheim-monologista Hesarissa. Haavikko pani useimmat aikalaiset armotta matalaksi, mutta Mannerheim ja Kekkonen saivat korkeimmat tunnustukset. Jäin miettimään tuota hänen paradoksiaan, että Paasikivi olisi puuskahtanut pääministerikautensa olleen erityisen raskas, koska Mannerheim tuki hänen politiikkaansa. Oliko tarkoituksellinen vaiko pelkkä lapsus? Haavikostahan ei koskaan tiedä kuinka hänen piruettinsä pitäisi tulkita. Vesakin kallistui lapsuksen kannalle. Martti Anhava voi tietysti tietää tarkemmin.
Katselin paraatia täältä televisiosta ja mietin, että olisihan mukava olla kadulla katselemassa. Tosin kuvaruudusta näkee enemmän. Sillanpään Marssilaulu avasi tuttuun tapaan veteraanilippujen tulon. Paraati ei ole meillä mitenkään suureellisesti varusteltu, mutta herättää silti turvallisuuden tunnetta. Kyllä noilla joukko-osastoilla ja vempeleillä aika hyvin kampoihin pannaan, jos joku yrittää rajan yli.
Kuukausiliitteessä näkyy Antti Kaikkosen kiivas aikataulu. Ennen Elisabeth Rehniä puolustusministeri oli hallituksen heittopussi, johon pantiin joku takametsien mies, jolle ei muuta keksitty. Nyt Kaikkonen on kolmas tukipilari presidentin ja pääministeri ohessa. Joskus sattuma nostaa miehen oikealle paikalle oikeaan aikaan.
Samaa lehteä selaillessa en edes Anni Vuohijoesta kertova maratonjutun jälkeenkään ymmärrä, mistä hänen häirintäjutussaan oli kysymys. Pelkästä poskensoitosta korttipelissä lätkäkundien kanssa? Jo on taas pienestä saatu valtakunnallinen hälinä. Jos taas kyse oli Jan Vapaavuoren masinoimasta peittelyoperaatiosta muiden mokien suojaksi niin se onnistui täydellisesti. Hesarissa keitetään muutenkin pienistä asioista ihan liian pitkiä juttumöhkäleitä. Kuka jaksaa kahlata? Sitten vielä valitellaan paperipulaa ja hyödyllinen Nyt-liite laihtui ikävästi.
Pelionni on pienestä kiinni. Huuhkajat oli lähellä tavanomaista niukinta voittoa, mutta sekin mureni loppuminuutilla. Mutta mitä sitä suremaan. Bosnialaiset olivat niin iloisia tasoituksesta, että sen suo heille mielellään. Onhan heidän nyt mukavampi palata kotimaahan yksi piste plakkarissa kuin ei mitään. Jalkapallossakin yritetään nostattaa meillä henkeä, mutta ei saada lähimainkaan aikaan sellaista hybristä kuin jääkiekossa.
Nyt sitten sitä suvea viettämään. Pinkaisen ensin Helsinkiin tiedottamaan Raatteen tie -oopperasta huomenna Musiikkitalossa ja sitten on muutakin ohjelmaa. Joissain raporteissa on verrattu, kuinka ukrainalaiset ovat käyttäneet samantapaista taktiikkaa venäläisiä vastaan kuin suomalaiset 1939 Raatteessa kahtakin venäläistä divisioonaa vastaan. Siellä korpitiellä tuho oli murskaavampaa kuin Ukrainan aukeilla tasangoilla. Nähtäväksi ja kuultavaksi jää, kuinka Uljas Pulkkiksen säveltämä ooppera tärähtää tämän ajan hermoon. Ensi-ilta on heinäkuun alussa alkuperäisen paikan tuntumassa Suomussalmella ja sitten ooppera valuu etelän kaupunkeihin syksymmällä.
5.6. 2022