Vaikea on panna ihmisiä paremmuusjärjestykseen. Pyhin arvomme on tasa-arvo. Hymy-patsaitakaan ei haluta enää jakaa ettei toisille tulisi paha mieli.

Joillakin aloilla paremmuus taas on hengentärkeä kysymys. Lätkän MM-kisoissa jokainen pelaaja, jokainen syöttö, taklaus, laukaus, taktinen siirto arvioidaan paremmuuden näkökulmasta. Suomi on parempi kuin Slovakia, koska voitti selvin numeroin, ja Mörkö on paras. Lopuksi vielä kaikki pelaajat leimataan leijoniksi tai lampaiksi ja kaikkien toimet peleissä kuurnitaan armottomasti. Eikö siinäkin nyt joillekin tule paha mieli? Tosin he ovat raavaita ammattimiehiä eivätkä herkkiä koululaisia, mutta sielu heilläkin kai on.

Taiteilijat, kirjailijat, näyttelijät, laulajat ovat aina saaneet tottua julkisiin kritiikkeihin ja paremmuusjärjetyksiin. Maailma on täynnä raateja, kilpailuja ja palkintoja. Äskettäin gaalattiin Jusseilla ja Venloilla ja Oscareilla monenlaisia veijareita. Kuinka monelle tuli taaskin paha mieli? Kun kirjallisuuden Finlandia-palkinto perustettiin, kirjailijat olivat sitä vastaan ”koska me ollaan kaikki hyviä”. Voiko taiteessa ylipäänsä kilpailla?

Eräs alue, jota herkeämättä olen viime päivät seurannut, on viulunsoitto. Että on liuta loistavia soittajia saatu Suomeen tulkitsemaan vaikeita, hienoja, vaativia kappaleita. Mutta kuinka heidät pannaan paremmuusjärjestykseen? Minusta kaikki ovat suurenmoisia. Näemmä voidaan hyvin hienovaraisella otevaa’alla löytää joitakin vivahteita, joissa he poikkeavat toisistaan. Voitokseen tai häviökseen. Minä olisin valmis palkitsemaan heidät kaikki.

Armoton parhaimmisto on nyt lopulta finaalissa löydettävä. Kuusi onnellista soittajaa kisaa keskenään loppukilpailussa. Kävin R-salissa katsomassa paria alkuerää tutustuakseni kilpailijoihin. Silloisista suosikeistani Anna Im ja Amia Janicki ovat jo pudonneet jatkosta. Pidin vääryytenä, että sensuelli ja sytyttävä Janicki jätettiin välieriin. Pidin myös Felicitas Schiffneria räiskyvänä soittajana, mutta hänkin putosi. Mukana on onneksi vielä ihmeellinen kuopus Yesong Sophie Lee. Vahvasti veikkaan häntä voittajaksi, ainakin kärkikolmikkoon. Armenialainen Diana Adamyan on hienostunut ja hyvin vahva suosikki. Kiinnitän kai yhtä paljon huomiota soittajan säteilyyn kuin hänen soittoonsa.

Näin alan minäkin arpoa kilpailijoita kuin ravihevosia. Paremmuuserot maailmanluokan virtuoosien välillä ovat hiuksenhienoja. Paljon riippuu siitä, kuinka he juuri soittohetkiinsä keskittyvät ja haltioituvat. Hermopaineet ovat varmasti valtavat. Vapautuneet ja soitostaan nauttivat taiturit erottuvat edukseen.

Raati ei ainakaan soveltanut sukupuolikiintiötä, sillä miehiä on finaalissa enemmistö ja monet hurmaavat naiset putosivat. Ukraina-kortti taisi keskusteluissa vilahtaa vai mitä, kun molemmat pojat Moroz ja Udovychenko pääsivät finaaliin. Uljaita soittajia he olivat, ei siinä mitään. Mutta Kasmir Uusitupa olisi mielestäni ansainnut finaalipaikan siinä kuin hekin. Kovia tyyppejä ovat myös Meltzer ja Yang, voitajaehdokkaita jokainen.

En tosin ole asiantuntija, omat viuluopintoni Ilmari Weneskosken johdolla katkesivat noin 12-vuotiaana. En koskaan oppinut leiskauttamaan kyllin vauhdikkaasti vaativaa kappaletta ”Eikä ne pienet linjalirattaat keikutella kestä ja kestä…” Minulta keikahtivat kumoon. Jalkapallo vei voiton.,

Kun aavistelen kuinka hirmuisia harjoituksia varsinainen mestaruus soittajilta vaatii, oli ehkä ihan hyvä että hellitin ajoissa. En olisi löysemmässäkään kyydissä pärjännyt, mutta otan nyt itselleni vapauden nauttia täysin rinnoin todellisten taiturien katsomisesta ja kuuntelemisesta. Illalla ne sitten alkavat…

27.5. 2022