Vaikuttavinta on lasten luottavaisuus.  Miten se iloinen pikkutyttö siveli piirakoita pellillä Kiovan lähistöllä ja vakuutti äidilleen, että me voitamme. Sen jälkeen opetamme ne puhumaan ukrainaa! Toinen tyttö, vähän päälle kymmenen, selosti Mariupolissa BBC:n reportterille sodan tapahtumia kaupungissa aivan Antti Kurosen otteella. Eihän tuollaista kansaa voi voittaa.

Onkohan Putinilla ollenkaan silmää yksityisten ihmisten kärsimykselle? Luultavasti hän seuraa jättiläisskriinillään vain joukkojen etenemisiä. Tuskin häntä huolettaa edes omien heikosti koulutettujen sotilaitten selviäminen. Pääasia että massat liikkuvat ja ilmassa jyrisee. Toisaalta hän on puhunut veljeskansasta. Näinkö veljiä kohdellaan? Ai niin nehän on kaikki fasisteja. Mistä Putin hankkii uuden kansan Ukrainaan?

Eipä ole nojatuolikatsomossa ohjelman puutetta. Eri kanavat pyörittävät sotauutisia yötä päivää. Onkohan tämä median ensimmäinen kaiken läpäisevä maailmansota, joka ei jätä ketään kylmäksi. Irakin sotakin jäi etäämmälle ja lyhyeksi, siellä oli liian tehokas ja ylivoimainen valloittaja. Tässä on pienelläkin toivoa.

Anna-Lena Laurén antaa tänään (Hbl) erinomaisen kuvauksen Zelenskyn urasta ja taustasta. Kuinka sattumanpresidentistä kasvoi kansanjohtaja. Samantapaisen kaaren kuvasi Lasse Lehtinen aikanaan romaanissaan Uskottu mies. Tuotin siitä tv-sarjan MTV-teatterissa 1980-luvulla. En silloin arvannut, tuskin Laseekaan, että sama tapahtumasarja voisi toteutua näin draamallisissa olosuhteissa.

Sauli Niinistö on kovilla, mutta onhan hänellä kokemusta. Kun on selvinnyt puolison äkkikuolemasta ja tsunamista puhelinpylvääseen kiipeämällä, kestää henkisesti koettelevat paineet. Olisi hänelle suonut vähän leppoisamman loppulaskun presidenttikausistaan. Edestakainen lento Washingtoniin koettelee jo fyysisestä ikämiehen kuntoa puhumatta sitten paikan päällä käydyistä keskusteluista ja lehdistön kysymyksistä, jolloin joka sanaa on punnittava. Historiallinen suoritus. Saamme taas kiittää herraonnestamme.

Edelleen mietin ryhtyisikö Nato todella sotaan Venäjää vastaan Suomen puolesta. Vai riittääkö siis vain monen valtion luoma pelote? Jos vastassa on Suomen vahvan puolustuksen rinnalla Ruotsi, USA, Englanti, Ranska ja keitä vielä, kai se vähän Putinia arveluttaa.  Mutta entä jos hän on oikeasti hullu? Katkera ja yksinäinen hän ainakin on eikä kovin hyvä arvioimaan ympäröivää todellisuutta.

Venäjällä pitkään asunut journalisti Catherine Belton summaa paksun kirjansa Putinin lähipiiristä toteamukseen, että Putin on jo päässyt elämänsä tavoitteeseen. Hän on palauttanut Neuvostoliiton Venäjälle. Hän on palauttanut ehdottoman yksinvallan ja luonut kaikkialle ulottuvan valvontajärjestelmän ja korruptoituneen mafian, joka hallitsee niin poliittista elämää kuin liike-elämän kauppoja. Hän on tuhonnut vapaan median, opposition ja kieltänyt mielenosoitukset. Hän on murskannut kansalaisyhteiskunnan ja näyttänyt mahtinsa brutaalin väkivallan käyttäjänä. Vielä on yksi homma kesken: valtakunnan laajentaminen, Neuvostoliiton alueen palauttaminen. Siinä riittää vielä laajasti työmaata.

Ei hirveän lohdullisia näkymiä. Ainut toivo tässä vaiheessa on, että Ukrainan sota menee niin päin helvettiä, että se horjuttaa Putinin asemaa ja suistaa hänet lopulta vallasta. Eikä tämäkään ole mikään ihan lyhyt prosessi. Paitsi että joskus historia harrastaa äkkikeikauksia, onhan niitä nähty.

6.3. 2022