Ihminen on avuton ja nollapisteessä, kun uskollinen tietokone hajoaa. Maapallo pysähtyy, olevainen katoaa. Siltä ainakin tuntuu.

Kaiken lisäksi seikkailin vaihteeksi täällä maalla eikä autokaan ollut sattuneesta syystä käytettävissä. Ihmeesti sitä vaan selviää kun on puolipakko.

Sillä kun hätä on suuri, on apukin lähellä, nimittäin naapurissa. It-virtuoosi Salminen hankki käden käänteessä uuden koneen, asensi toimimaan ja toi tänne käyttövalmiina. Ja tässä sitä ollaan, taas maailma avautuu ja pyörähtää käyntiin.

Oli pari puhekeikkaa Tampereella ja samalla katsastin kahta TT:n ensi-iltaa, kun sopivasti paikalle satuin. Päällimmäisiä huomioita:

Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani on oiva klassikko ja siitä väännetty näytelmä käy kertauskurssista. Jussi Nikkilän johdolla romaani saa karun pelkistetyn tulkinnan, jota hyväntahtoisesti voi nimittää älylliseksi. Tunteet on karsittu ja näyttämökuva rankamainen. Tragedian luusto läpivalaistaan, mutta lihaa ei riitä ympärille. Hallittua ja viileää.

Pia Pilz nyt vähän tuo liikunnallista sähköä tulipunaisen mielipuoliseen hahmoonsa, mutta muualla on aika jähmeää. Esa Latva-Äijö on kelpo näyttelijä, mutta ei romanttinen sankari. Marketta Tikkanen Janena on lupaava uusi tuttavuus, Ritva Jalonen rankka leidi niin kuin pitääkin. Ei huono avaus teatterilta jääkauden jälkeen jos ei ihan säväyttäväkään.

Sen sijaan ihmettelin mitä oli mietitty, kun Väinö Linnaa ruvettiin haeskelemaan lattian tasalta Frenckellin pelleilykollaasissa Kansalliskirjailija. Karo Hämäläisen romaanista on mukaan saatu keskeinen idea, muut tykötarpeet keksittiin ikään kuin paikan päällä. Olikohan ajatus se, että kun nykypolvi ei tiedä enää Linnasta mitään, ei sille kannata lisää kertoakaan. Otetaankin siitä esityksen lähtölava ja loppu on irtonaista teatterileikkiä. Uusi teatterinjohtaja Mikko Kanninen esitteli joukkoineen lähinnä teatterilaitoksen ongelmia ja sisäpiirin vitsejä.

Ehkä raikasta, ehkä tuoretta, mutta auttamattoman pinnallista ja tyhjänpäiväistä. Luovutettiin kättelyssä: eikö Linnasta ole tosiaan enää tämän enempää sanottavaa? Hänen painokas työnsä kutistettiin köykäisiksi koululaissketseiksi. Ei myöskään yritetty mitään uudelleen arviota, johon olisi nyt suorastaan tilaus. Uutta aineistoakin olisi ollut tarjolla,  Terveisiä Väpille Kalevankankaalle, lepää vaan rauhassa…

Kirjoista puhuin Akateemisessa ja Mummon kammarissa, ratikkaakin kokeilin, hyvältä vaikutti. Huristelin Hervantaan kuin ulkomaille. Hyvät ystävät tarjoilivat kyytejä ja näin pärjäsin autottomana ja koneettomana viikonlopun yli ihmeen hyvin. Oikeastaan rentouttavaa, pää latautui. Käänsin veneen ja haravoin lehtiä. Talvikin käväisi ja hävisi. Huomenna Tauno heittää Ahrolan pysäkille ja palaan Helsinkiin monia kokemuksia rikkaampana.

25.10. 2021

PS Kiitos kyselijöille, jotka ovat olleet huolissaan katoamisestani. Kannattaa siis jatkaa näitä juttuja.