Olen kokenut pari erilaista joulua. Armeijassa halusin kokeilla, millainen on joulu kasarmilla, Oulun Hiukkavaarassa. Ei se hullumpi ollut, hyvät sapuskat, väljää menoa, ei harjoituksia, vain omaa aikaa. Luin Haanpäätä ja Paavolaista.

Toisen kerran vietin ikimuistoisen joulun Beninissä, Villa Karossa. Joulupäivän retki polttavassa helteessä kaukaiselle hiekkarannalle oli korventaa pohjoisen pojan. Mieleen jäi myös paikallisen kuoron esittämä ”Helga natt” – suorastaan avantgardistisen taiteellinen. Luin Karen Blixeniä.

Muuten olen noudattanut perinteitä. Oli rattoisia jouluja kotona Helsingissä, lahjavuori kasvoi, kun olin ainoa lapsi aikuisten keskellä. Äiti loihti ihmeellisen joulupöydän niukkanakin aikana. Sitten oli riemukkaita jouluja tätien luona Hämeenkyrön Kyröskoskella, missä serkkuja oli seitsemän ja muutakin väkeä. Laulettiin, leikittiin, käytiin jopa kirkossa.

Vakavin joulu oli muutama päivä Elinan kuoleman jälkeen. Siitäkin on jo 32 vuotta. Tänä jouluna tuli toinen kuolinviesti, lasteni ihana ja kekseliäs opettaja Eila Vorne menehtyi hoitokodissa. Miehensä Kauno Perkiömäki lähetti Eilan runokirjan, joka ehdittiin koota juuri kuoleman edellä. Muistoja tuo sen verran, että niihin on rauhassa palattava.

Nyt siis hiljennymme kahdestaan Marjan kanssa poikkeusjouluun täällä Villa Viehätyksessä. Muutimme tähän Elinan ja tyttärien kanssa tasan 40 vuotta sitten. Ensimmäistä joulua omassa talossa silloin vietimme, alakerran sauna saatiin juuri valmiiksi. Se on varmaan muistettavin jouluni, sama pimeys ympärillä kuin nyt, liukkaat vetiset kelit silloinkin. Tiedettiinpä että ollaan maalla. Siitä pitäen helsinkiläiset vanhempani ja tätini viettivät parikymmentä joulua täällä kanssamme. Yksi poikakin syntyi lisää.

Tästä joulusta ei vielä tiedä. On uutta opeteltavaa. Tavallista pienemmän luuttoman kinkun paistaminen leivinuunissa tuotti heti vaikeuksia. Vanhat perinteet hallitsevat liiaksi, mutta onnistuipa viimein. Kinkun kastaminen ja maistaminen kuuluvat aatonaaton jaloon traditioon, siitä joulu lähtee. Kuusi tuotiin rannasta, seisoo jo jalassaan ja odottaa Marjan taidokasta koristelua. Sahtipänikkä löysi tiensä ovelle kuten ennenkin. Ei puutu enää kuin saunan lämmitys.

Eiköhän tämä tästä. Kaikki jälkeläiset pidättyivät omaehtoisesti tulemasta, ollaan nyt varovaisia kun käsky on koronakeisarilta käynyt. Me kaksi kyyhkyläistä tai vanhaa varista saamme tämän varmasti sujumaan entisellä tai uudistuvalla painolla. Arvatenkin tästä tulee rauhallisempi kuin mikään aikaisempi. Monella on paljon yksinäisempää. On ainakin ruhtinaallista aikaa lukea ja kuunnella musiikkia ja katsella valikoituja jouluohjelmia – jopa ajatella.

Toivotamme kaikille yksinäisille sisäistä iloa ja kestokykyä, muillekin lempeää mieltä ja oikein Hyvää Joulua – !

24.12. 2020