Eilisaaton Linna-keskustelu radiossa olikin myönteinen yllätys. Monet kirjailijan ihailijat soittivat liikuttavia kommenttejaan. Studiossa Kaisu Pulakka piti langat käsissä ja tunsi hyvin puheena olleen kirjan, Pohjantähti ykkösen ja muutakin Linnan tuotantoa. Erityisesti lämmitti se, että hän otti muutamaankin otteeseen vauhtia kirjailijan omista tunnustuksista kirjasta Päivä on tehnyt kierroksensa., haastattelijana Pertti Virtaranta (kuvassa).
Kun Simopekka Virkkula kauhoi samasta kirjasta lisätietoa Tuntemattoman henkilöihin eilisessä Aamulehdessä, tuntuu ettei nauhoja turhaan kansien väliin saateltu. Ilman muuta ne rikastuttavat Linnan tuntemusta.
Kun radiokeskustelussa jäätiin miettimään Linnan suhdetta uskontoon, uhkasivat jopa soittaa minulle. Olisin soittanut vastaan, mutta en päässyt läpi. Näin tämä kysymys jäi toistaiseksi ilmaan leijumaan. Vastaus löytyy usein mainitun haastattelukirjan sivuilta, aina Väinön kiihkeistä itseopiskeluvuosista ja Messias-kriisistä ruveten.
Leppäsen Valtun isyys tuntui radiossa askarruttavan lukijoita. Ilmari Salpakaria epäillään, mutta Linnan oma kommentti on hauska ja paljastava: tuskin Aune itsekään tiesi poikansa isää ”sillä tällä lävellä ollaan tasa-arvoisia, joo”.
Emmin kysymys siitä, oliko Akseli Koskela enemmän sosialisti vaiko yrittäjä jäi sekin vähän auki, vaikka Toni Lahtinen sitä tutkijan tapaan selvitteli. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus oli Akselin käyntiin paneva voima. Toinen studiokeskustelija Veera Kiiskinen omasi kokemusta Elinan osasta Koivusalon filmatisoinnissa.
Lupaukseni mukaan katsoin iltamyöhällä vielä Aku Louhimiehen versiota Tuntemattomasta aika pitkälle, eikä se ainakaan parantunut ensinäkemästä. Se on ammattimiehen työtä, hyvin tehty sotaseikkailu, mutta jokin elävä kosketus henkilöihin sittenkin puuttuu. Kaipasin kohokohtia, tärkeitä karakterisoivia repliikkejä, jotka elokuvasta on ihmeekseni poistettu. Tilalle on laitettu joitakin romaaniin kuulumattomia lausahduksia ja kohtauksia. Tuskin ne Linnan kuvaamaa kokonaisuutta parantavat. Mutta kolmannen elokuvan täytyi tietysti lunastaa oikeutuksensa uutena tulkintana, ei siinä mitään.
Sotilaat esiintyvät hillitysti, ei jälkeäkään Stonen Platoonin tunnemyrskystä Vietnamin sodassa. Vaikea kuvitella, että näitä veikkoja ohjaaja olisi erityisesti kiusannut, niin levollisilta vaikuttivat. Hommansa hoitivat asiallisesti. Eipä Rokan esittäjäkään Jussia noutaessaan lausunut sanaakaan ohjaajan puolustukseksi, jota gaalassa todella piinattiin. Tuttu eokuvan tutkija lausahti sarkastisesti: ”Se henkilö todella Jussin ansaitsisi, joka oli suunnitellut Louhimiestä vastaan käynnistetyn ajojahdin.”
Kuuntelen parhaillani radiosta Aarne Terosen ja Jouko Vuolteen mainiota henkilökuvausta kiveenhakatusta Veikko Sinisalosta. Väinö Linna siinäkin nousee vahvasti esiin. Sinisalo sai kiittää Linnaa loistorooleistaan, Lahtisesta ja Laurilan Anttoosta sekä yhden miehen teatteristaan 90 vuotta Pohjantähden alla. Erinomaisen asiantuntevasti tämäkin ohjelma läpi viedään. Veikon poliittinen perhetausta tulee hyvin esiin.
Kun muistellaan Veikon vaikeaa alkua Tampereen Työväen Teatterissa, tuleepa mieleen Eino Salmelainen, joka yritti ensin antaa potkut nuorelle Sinisalolle. Eikö siinä ollut kouraisevan vahvaotteinen ohjaaja, joka todella rääkkäsi välillä näyttelijöitään, mutta koulutti myös. Joku luopui urasta, useimmat kehittyivät ja kiittivät. Monia pelotti, kuten Esko Roine on tunnustanut. Mutta kukaan ei ainakaan julkisesti kieltäytynyt Salmelaisen ohjauksesta, ei tullut kuuloonkaan siihen aikaan.
No sitten on vielä. ei auta mikään, siian nauttimisen ohessa vilkaistava ”ainoan oikean” Tuntemattoman kohtauksia, joita monet pitävät yhä parhaina. Henkilökuvauksen ja dramaattisten huippujen osalta se sitä onkin, myös aitoperäisen atmosfäärin kannalta. Onhan se kiljukohtaus verraton, on Jussi Jurkka ylittämätön Lammio, Äke Lindman lyömätön Lehto, Veikko Sinisalo muhkea Lahtinen, Heikki Savolainen hauska ja riipaiseva Hietanen, Rokkanakin Reino Tolvanen karjalaisen räiskyvä. Ei näistä voi olla pitämättä. Nyt justiin se alkaa.
Sitten on vain laskeuduttava katselemaan uudistunutta itsenäisyyspäivän iltajuhlaa vailla kutsuvieraiden päättymätöntä jonoa, johon itsekin saimme aikoinamme osallistua. Jännittävää nähdä mitä siitä nyt kehittyy. Löytyykö muotoja, jotka jäävät kenties elämään.
6.12. 2020