Kulttuuriykkösessä keskusteltiin perjantaina uskonnon merkityksestä Ylen ohjelmissa. Kari Enqvist vetreänä ateistina kummeksui radion hartausohjelmia. Pitääkö valtion kustantaa oopiumia kansalle? (Lupamaksujahan me kaikki maksamme.)
Aika hyvin siellä Jouni Kemppainen puolusti uskovaisen kansanosan oikeutta kuunnella heille läheistä ohjelmaa. Tietysti puhe luiskahti saman tien muiden uskontokuntien oikeuksiin. Kiintoisa oli kuultu tutkimus siitä, että eri uskontokunnille suunnattua ohjelmatarjontaa vaativat kiihkeimmin suomalaiset (edistykselliset) tahot, evät niinkään asianosaiset eli eri uskontokuntien edustajat. Täällä ollaan usein paavillisempia kuin paavi itse.
Enqvistin eräs peruste oli se, että uskonto ei ole totta, ei pidä paikkaansa, perustuu uskoon, kuvitelmiin ja tunteisiin. Sillä ei ole mitään tiedollista perustaa. Mutta eikö kaikki taidekin kuulu samaan kategoriaan. Onko sinfoniakonsertilla erityistä tiedollista perustaa? Entä fantasiaan pohjaava kaunokirjallisuus? Ei niissäkään paljon ole faktapohjaista valistusta.
Halki vuosituhansien kansojen kulttuurit ovat levänneet kolmijaon varassa: tiede, taide ja uskonto. Tuskin mikään kansa on luopumassa yhdestäkään näistä. Neuvostoliitto yritti, eikä siinä hyvin käynyt. Uskonnon asema kansan keskuudessa painui väliaikaiseen piiloon ja vahvistui taas myöhemmin. Paavi Johannes Paavali II muutti uskonnon voimalla itäblokkia enemmän kuin saatiin aikaan ”tiedollisella” informaatiolla eli pelkällä politiikalla.
Tuskin edes terävä kosmologi Kari Enqvist kykenee murtamaan uskonnon asemaa nykyisessä yhteiskunnassa. Avarampaa tiedepohjaista asennetta osoitti Antti Eskola, joka ryhtyi eläkeläisenä tosissaan tutkimaan uskontoa, sen olemusta ja käytäntöjä ikään kuin sosiologisesti. Eskola tuli siihen yksinkertaiseen tulokseen, että ”jotakin muutakin on” – kuin siis tämä reaaliolevaisuus.
Nyt sunnuntaiaamuna naisväen nukkuessa kuuntelin luokkatoverini Jorma Kaimion ja vaimonsa Maaritin mietteitä Rantasalmen komeasta pappilasta. Etruskien papyrukset ja antiikin rakennukset ovat luupin alla Savon syvässä tutkimusrauhassa. Musiikkihuoneessa kuunnellaan taivaallista musiikkia ja muutenkin eletään kuin paratiisin porteilla. Jotkut kykenevät järjestämään elämänsä näinkin täydellisesti. Jormassa oli jo Norssin aikoina epäilyttävän nerokkaita piirteitä. Kadehdin erityisesti hänen repertoaariaan italiankielisistä kapakkalauluista, joilla hän on ällistyttänyt italialaista kustannusmaailmaa. En muistele pahalla edes pappilan yläkerrassa Marjan kanssa häviämäämme biljardiottelua. Kaimiot todistavat ihan maalliselta perustalta, että jotakin muutakin on.
Marjan ranskanopettaja, Längelmäen Tunkelon tilan emäntä ilahdutti meitä hersyvillä tarinoillaan kulttuurielämän ja politiikan laitamilta ja vähän keskeltäkin. Savusaunoimme ja uimme vielä kerran ja seurasimme, kuinka Saarikko valtasi puheenjohtajan paalun Kepussa. Hyviä puhujia kumpikin, niin huippukoulutettu Katri kuin sädehtiväinen Annika. Pian nähdään alkaako suunta kääntyä. Sateenkaari ainakin lupasi eheytyvää tulevaisuutta, todisteena yllä oleva laituritunnelma.
Suomi-Ruotsi ottelun toinen päivä oli lattea ohjelmansa ja erityisesti tv-toteutuksensa osalta. Miksi ihmeessä tätä pitkitetään naisten ja miesten kolmiotteluilla, jotka eivät edes kuulu maaottelun ohjelmaan? Kun Ruuskanen heitti keihästä, näytettiin naisten kolmiottelun juoksua kahteen kertaan! Mitä miettinee Matti Yrjölä mörssäreitten nukykunnosta. Naisten kiekossa Kämäräisen hyvästijättö kannatusjoukkoineen liikutti. Suomalaisten kymppitonni oli kauheaa katseltavaa. Pikajuoksijat sen sijaan ilahduttivat. Maaottelun kuuluu päättyä pitkiin viesteihin, sen vaatii draaman kaari. Venytetyn ja kömpelön rakenteen kruunasi Suomen häviö molemmilla sukupuolilla.
Työt tehty, kahdet vedokset luettu tällä viikolla. Siinä oli kesän päätös,kun vielä Sarvessa kävimme lahjakortilla päivällisellä. Mainio ruokapaikka pitää pintansa. Nyt alkavat tähdet tanssia alakerrassa, varmin merkki syyssesongin alkamisesta. Siispä ajamme huomenna Helsinkiin, mutta minä palaan ja lähden kirjalliselle kiertueelle, siitä toivon mukaan tuonnempana.
6.9. 2020