Niin lensi joulukuusi kaaressa pihan perälle. Uutisissa kehotettiin upottamaan kuusi järveen ahventen kutualustaksi. Olisiko siinä taikaa? Tämä kuusi varmaan ponnahtaisi kellumaan tai tarttuisi uistelijoiden koukkuihin. Voisihan tuota joskus kokeilla.

Marja purki kauniin koristelunsa. Lumikin käväisi, mutta sulaa parastaikaa pois. Musta maa palaa, tyyni harmaus.

Jouluani hallitsivat oman muorin, joulupukin ja lasten lisäksi Manu, Murakami ja Runeberg. Koivisto tuli ihmeen eläväksi kaksinkertaisessa muistelusarjassa radiossa ja tv:ssä. Aivan kuin olisi elänyt uudelleen menneitä vuosikymmeniä. Murakami ei vieläkään ole kallistunut loppuun. Paksu kirja tämä 1Q84 pidellä käsissä sängyssä, mutta imee väkisin mukaansa ja muuttuu yhä hurjemmaksi. Odotan iltaisin koska pääsen taas jatkamaan.

Runebergin elämää on nyt koossa 311 sivua, ja runoilija on juuri halvaantunut. Eipä runoile enää lisää tuotantoa tutkijan kiusaksi., On kirjoitettava enää prologi ja epilogi ja ryhdyttävä työteliäisiin tarkastuksiin. Tähtäsin loppiaiseen, ja eilen illalla pääsin maaliin. Siitä pitäen kun tänne tulimme 13.12. olen saanut aikaan tasan 100 sivua. Taitaa olla joulunajan ennätys kohdallani. Mutta onko teksti kelvollista? Siitä otettava pian selko.

Miten muuten tarkastelen mennyttä vuotta? Se ei ollut parhaita, mutta kohokohtiakin riitti. Puhekeikat menivät hyvin, mutta alkuvuodesta kirjoittaminen vähän huiteli, tuli liian nopeita ja pinnallisia yrityksiä. Nyt malttia ja kunnollista suunnittelua. Paha tapa on syöksyä suin päin aiheisiin. Kuinka vanhaksi täytyy tulla ennen kuin oppii kypsyttelyä ja kärsivällisyyttä?

Useimmat asiat ovat kunnossa. Terveys hyvä toistaiseksi, rakkauselämä kotilämpöistä, lähimmät suhteet kunnossa. Ei pitäisi olla valittamista. Silti outo tyytymättämyys lietsoo eteenpäin. Ilman sitä kai pysähtyisin. Sekin aika tulee.

Olemme seuranneet henki kurkussa Australian metsäpaloja. Lohduttoman näköistä. Kuinka siellä selviävät talomme Viehätyksen entiset asukkaat, Tuomelat? Siunaavia ajatuksia heille. Mutta suomalainenhan selviää aina vaikka missä oloissa. Ensi kesänä varmasti poikkeavat taas pihaan kertomaan kuulúmisia.

Kiersimme eilen Taunon kanssa talonpojan lenkin, kuulin kylän kuulumisia. Paljon sairautta ja takaiskuja, mutta myös elinvoimaa. Ei tämä kylä kuihdu vielä pitkään aikaan. Uutta rakennetaan Kierikkalan puolella kaiken aikaa, uusi lapsiperhe muuttamassa sisään. Kummastelimme tyyppejä, joiden mielestä maanviljelys pitäisi Suomessa lopettaa. Miltähän nämäkin pellot näyttäisivät, jos niitä lakattaisiin viljelemästä. Luonnosta muka huolehdittaisiin, katin kontit.

Niin joulu meni ja hyvin menikin. Lapsia kävi ja lapasia tuli. Voi taas rauhoittua kovaan arkeen. Härkäviikot tasaavat tunnelmia. On ensin katsottava, mitä ihmettä on tullut kirjoitetuksi siitä Runebergista. Jännittää ja kauhistaa. Kun on innoitus päällä, sitä antaa mennä. Eikä saakaan jarrutella. Pari luotettua lukijaa saa kohta katsoa, onko siinä järkeä. Yksin teen yleensä työni, en käytä avustajia. Vain silloin sitä on valtakuntansa herra.

Hyvää alkanutta vuotta, kaikille! Edessä kirjallisia tasavuosia: Seitsemän veljestä 150, Linna 100, minäkin pääsen kolmeen kvartaaliin. Koetetaan selvitä kaikista.

7.1.2019