Kangasalan kaupunki on yhdessä koulun rehtorien kanssa päättänyt, että lapset eivät saa nousta seisomaan koulun joulujuhlassa Enkeli taivaan -virren viimeisen säkeistön aikana.

Jumala tuskin on kovin tarkka siitä, lauletaanko hänen kunniaansa seisaaltaan vai istualtaan. Päätös on kuitenkin siinä määrin merkittävä ennakkotapaus, että sen laajentamista muihinkin yhteyksiin kannattaa harkita.

Kansallislaulun aikana on usein noustu seisomaan juhlissa ja urheilukilpailuissa. Onko nyt kansallisuus tärkeämpi kunnioittamisen kohde kuin kaikkivaltias Jumala? Epäilen että epäisänmaallisia on tilaisuuksissa yhtä paljon kuin eri uskontokuntaisia tai uskonnottomia. Globaalisti ajattelevat tuntevat itsensä syrjäytyneiksi, kun toiset hartaina todistavat rakkautta omaan maahansa. Nationalistiset tunteet saavat helposti sytykkeitä seisaaltaan laulettavista kansallislauluista.

Konserteissa ja teatteriesityksissä on yhä useammin tapana nousta seisomaan loppukiitosten aikana. Entä ne katsojat ja kuulijat, jotka eivät ole yhtä innoissaan esityksestä? Jos esitys olikin joidenkin mielestä hiton huono. On hiukan kiusallista jäädä istumaan ja osoittamaan siten mieltään toisten suitsuttaessa standing ovationia. Olisiko tällainen tasapuolisuuden nimissä kiellettävä? Ehkä tarvitaan selventävät kriteerit niissä esityksissä, joissa seisaaltaan kiittäminen olisi suotavaa. Rajaksi voisi laittaa vähintään neljän tähden kritiikit. Niistä sitten vahvistettu suositus teatterin ja konserttisalin seinälle: SEISOVAT LOPPUKIITOKSET. STANDING OVATION PLEASE.

Mielpiteitä ja tunteita on ihmisten keskuudessa ääretön kirjo. Ehdotonta yhtenäisyyttä on vaikea saavuttaa. Aina on eriuskoisia ja toisinajattelijoita joukossa. Kun yksi nousee seisomaan jotain elämystään kunnioittamaan, toinen synkistyy. Selvät säännöt auttaisivat. Kirkkojen jumalanpalveluksissa on kirjaan säädetyt kohdat, joissa seistään ja sillä hyvä. Jumalattomissa huvimenoissa voitaisiin aivan samoin tarkentaa seisontasäädöksiä. Siinäpä tuiki tarpeellinen toimikenttä kaupunkien ja kuntien sivistyslautakunnille.

Tv-uutisten väläyksessä Kouvolan lapset olivat vähän onnettomia, kun joutuivat hätäisesti järjestämään joulujuhlaansa koulun ruokalaan kirkon sijasta. Kielto tuli korkealta taholta, jolla tuskin oli aikaa perehtyä konkreettisiin olosuhteisiin koulussa. Tietysti päättävissä asemissa istuvat aikuiset tietävät lapsia paremmin, millaisen juhlan he ansaitsevat.

Kirkoissa on yleensä liikaa uskontoon viittaavia tunnuksia. Onneksi ne eivät häiritse iskelmälaulajia näin joulukonserttikiertueiden parhaaseen aikaan. Tunnustakoot he mitä uskonto- tai pakanakuntaa hyvänsä, heille ja heidän maksaville kuulijoilleen suodaan juhlavat uskontopitoiset kehykset. Lapset tyytykööt autioon ruokalaan. Paljon olisi tässäkin käytännössä säätämistä ja tarkentamisen varaa. Kaupunkien lautakunnat ja kirkkohallitukset nyt yhdessä pohtimaan, kenen sopii esiintyä alttarilla ja kenen ei. Ja saako yleisö nousta seisomaan Enkeli taivaan tai Kassu Halosen ”Sydämeeni joulun teen” -säkeistöissä vaiko vasta konsertin lopussa, jos silloinkaan.

Usein on niin, että pieni ihminen ei pysty itse ratkaisemaan näin isoja kysymyksiä. Siksi tarvitaan demokraattisesti valittuja edustajia laatimaan lakeja ja tekemään päätöksiä puolestamme. Tuottaa aina tiettyä turvallisuuden tunnetta, kun tietää, koska pitää istua ja koska saa seistä. Kiitos Kangasalan päättäjille hyvästä päänavauksesta kunnioittamispäätösten vaikealla tiellä!

Ja kaikille hyvää Tuomasta, joka joulun tuopi. Totta puhuen olkaamme edelleen mahdollisimman itsenäisiä ja riippumattomia virallisista päällepäsmäreistä siinä ahtaassa raossa, joka meille vapaille kansalaisille on vielä jätetty. Istutaan ja noustaan seisomaan jumaliste jos siltä tuntuu. Se on myös verenkierron ja mielenvirkeyden kannalta terveellistä vuoroliikuntaa. .

21.12.2019