Siinä olemme muistotilaisuudessa me Helmin neljä poikaystävää. Oikealta opetusneuvos Kauno Perkiömäki (85), rovasti Hannu Lehtipuu (94), ministeri Pekka Tuomisto (84) ja professori Panu Rajala (79). Hyvin pärjäsimme, hartaina Helmiä muistelimme, häneen meillä oli kaikilla omat kosketuksemme pitkältäkin ajalta. Tunnelma haikea, muistot enimmältä riemukkaita.

Puheita pidimme ja monia pakisimme, Laitilan kylän paikallishistoriaa tuuletimme, siinä kylän vanha kanta-asukas Pekka on paras asiantuntija. Sota-ajoista kertoivat aika hurjia juttuja sen aikaiset sotilaspojat Hannu ja Pekka. Minäkin kuulin uusia asioita, vaikka kuvittelin näiltä  main jo kaiken tuntevani.

Tarkin talo rakennettiin Tuomiston maalta lohkaistulle tontile, ”paraatipaikalle”, kuten Pekka muistutti. Tuolla sen keltainen pääty loistelee vastarannalla, nyt tyhjenneenä, vaikka lapset ovat kuulemma päättäneet säilyttää sen ennallaan. Helmi saattoi puolestaan ikkunoistaan tarkkailla elämän melskettä meidän rannallamme. Samalla hän hallitsi Sillanpään Saavutuksen ja Walakorven asumuksen.

Rovasti Jorma Pitkänen siunasi Helmin hautausmaan vanhassa kappelissa, kun kirkko on nyt remontissa. Hyvin mahduimme sinne, puolisensataa saattajaa Helmin itsensä huolella laatiman kutsulistan mukaan. Saatoimme hänet kauniin hautausmaan poveen. Paljon oli paikalla Vasaran sukua, mukava oli kuulla heidän mouhijärveläistä murrettaan. Monia kanssaihmisiämme tapaamme vain hautajaisissa.

Olli puhui asiallisesti, Oili istui syvissä mietteissä muistellen arvatenkin äitinsä viimeisiä aikoja, joita hän ratkaisevasti avusti ja helpotti. Näin Helmi sai viettää satavuotisen elämänsä loppuun saakka omassa kodissaan ilman Pirhan tai purhan tai minkään soten apua lukuun ottamata muutamia päiviä sairaalassa.. Lapsia, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia oli  paikalla vilisten.

Eräs aikakausi on taas päättynyt, kuten Kauno totesi. Alla tarinan lopuksi paikallislehden muistokirjoitus, jonka sain toimekseni ja veljet hyväksyivät.

21.2.2025