Olen viettänyt hiihtoloman maalla. Tosin en ole hiihtänyt meetriäkään, kelit lämpimät, jäiset ja vetiset. Pitkiä harmaita päiviä. Ihanteellista sisätyöaikaa.
Kaksi ilonaihetta kuluneella viikolla. Tv-sarja Franz Kafkasta valtasi mieleni iltaisin. Sitten Lauri Vuorinen yllätti vaimeat odotukseni täydellisesi. Suksille hän ei kuitenkaan minua innostanut. Mutta hyllyni Kafka-riviä pölytin melko rivakasti. Olen lukenut tuon ja tuon, mutta joitain on jäänyt vallan avaamatta.
Näihin kuuluu romaani Amerikka, Kafkan varhaistuotantoa. Aloin nyt lukea, mutta heti alussa New Yorkiin saapuvan Karlin matkalaukkuselkkaus venyy niin tuskastuttavan pitkäks, että oli pakko lopettaa. Jatkan joskus myöhemmin.
Parhaiten pääsee sisälle K:n novelleihin, niihin jotka hän julkaisi elässään. Ne ovat tavallaan tekijän auktorisoimia kuten kuuluisa ”Muodonmuutos”, joka on edelleen hurjaa luettavaa. Edes Ovidius ei kyennyt 2000 vuotta sitten vastaavaan. Kun lukee nyt Gregor Samsan seikkailuja syöpäläisenä, kiinnittää huomiota sihen, kuinka loogiesti ja tarkasti Kafka pystyy kujettamaan häntä vaiheesta toiseen ikään kin itsestään selvänä jatkumona. Suurta mustaa huumoria.
Kafka sopii tähän aikaan, niin mielettömiä muutoksia maailma nyt kokee. Ruben Stiller häneltä sieppasikin sitaatin tämän aamun lähetykseen, tosin hyvin viattoman. Kafka merkitsee päiväkirjaansa tiedon, että sota on syttynyt (ensimmänen maailmansota) ja lisää lakonisesti: ”Iltapäivällä uimaan”. Maailma jatkoi silloinkin menoaan sodasta huolimatta.
Prahan mestarin kirjailijanlaatu on arkisen asiallinen, ja silti teoksia tulkitaa yhä uudelleen ympäri maailmaa. Vanha totuus pätee edelleen: hänen lukemisensa on helppoa, mutta tulkinta vaikeaa. Juuri sen takia hän tutkijoita innostaakin. Jokainen voi löytää oman Kafkansa.
Muistan kuinka innokkaasti Jouko Tyyri jo 1960-luvulla sovelsi Kafkaan freudilaisisa teorioita. Hän oikein nautiskeli keksiessään kerronnasta seksuaalisia symboleja. Kai Laitinen on monissa teosten esipuheissa ja jälkilauseissa ollut pidättyvämpi, mutta hänkin siteeraa virolais-ruotsalaisen Harry Järvin yltiöfreudilaisia elämäkerrallisia tulkintoja. Kaikkia metodeja on Kafkaan sovellettu.
Mikä olisi paras tapa lukea Kafkaa nyt, maailman synkistyessa ja sodan enteiden tihentyessä ja ihmisten hysterisoituessa. Teen omia lukukokeita vailla mitään tavoitteita. Itävaltalais-saksalainen tv-sarja kuvaa Kafkan suhteet kolmeen naiseen. Feliceen, Milenaan ja Doraan, hurmaavan jäykästi ja samalla intensiivisesti, elävästi, omassa ajassaan liikuttavasti. Tulee näkyviin palavasti rakastava herrasmies, joka samalla tuntee kauhu kaikkea seksuaalista toimintaa kohtaan. Päätän lukea uudestaan Kafkan kirjeet Milenalle, niissä on eniten sähköjännitteitä. Sarja on kuvattu omaperäisesti, liikkuvasti, pitkin kekusteluin ja äkkinäisin leikkauksin, läpikotaisin elävästi.
On varmaa. että Donald Trump ei ole koskaan lukenut Kafkaa, mutta hän osaa luonnostaan elää kafkalaista elämää – ainakin sisäisesti. Hän tekee samalla tavoin ristiriitaisia ja päättömiä aloitteita ja saa ne tuntumaan jollakin lailla loogisilta, jopa välttämättömiltä. Kafka oli etevä vakuutusvirkailija, joka tunsi lakitekstit ja numerot, mutta käytännön arkielämää hän tunsi erittäin heikosti. Hän on ilmeisen autistinen henkilö, ehkä Asperger-tapaus, ja siihenkin on psykoiloginen tutkimus varmasti jo monesti viitannut vai onko.
Jatkan harrastustani maaseudun harmaassa haudanhiljaisuudessa, mutta huomenna palaan Helsinkiin. Olen saanut yhden työn päätökseen sopivasti suomalaisen kulttuurin päivänä. Lippua en silti vetänyt salkoon. Tarkistin laajahkon käsikirjoituksen ja päätin, että olkoon se nyt siinä ja odottakoon kohtaloaan. Jonnekin sitä pian pusken ja katson onko sillä onnea matkassa.
Parasta mitä Suomen MM-hiihtojoukkueelle saattoi heti ensimmäisenä päivänä sattua oli Lauri Vuorisen ällistyttävä pronssmitali. Taitavan taktinen hiihto! Palautan taas mieliin Veikko Huovisen sanat: ellei meille tule hiihtomenestystä, Suomen kansan henkinen selkäranka murtuu. Kyllä se siitä, kun alku on jo näin hieno. (Kläbohan on hiihdon yli-ihminen, häntä voi vain ihailla, ei juuri kilpailla hänen kanssaan varsinkaan hänen kotikaupungissaan.)
PS Kun poikkesin alakertaan, uutsissa räiskyi dramaattisesti. Trump ja Zelensky ottivat raikuen yhteen Valkoisessa talossa. Trump räyhäsi kuin persieen ammuttu karhu. Mitähän siitäkin seuraa? Luettava yhä enemmän Kafkaa, jotta ymmärtäisi senkin mikä on täysin käsittämätöntä. Voisiko tämän ajan novelli alkaa: ”Eräänä aamuna herätessään Donald Trump huomasi olevansa suuri koppakuoriainen…”
Kalevalanpäivänä 2025
