Koska kysymyksessä oli debyytti, jännitti hirveästi. Olin suostunut ystäväni Sauli Tiilikaisen pyynnöstä hänen laulumatineansa välirunojen lausujaksi. Uudet kokemukset ovat virkistäviä, mutta myös vaativia. Lausuin pokkana Waltaria, Hellaakoskea, Manneria, Södergrania. Suomalaisella Klubilla oli salintäysi arvovaltaista yleisöä, päätoimittajia ja muita, joukossa jopa tulkinnan asiantuntija Eeva-Maija Haukinen. Luojan kiitos selvisin joten kuten.
Sauli itse veti komean ohjelmansa tunteisiin heittäytyen. Sieltä tuli laulutaiteen helmiä Hugo Wolfista Wagneriin, mutta myös Seppo Pohjolan säveltämää oopperaa F. E. Sillanpään elämänvaiheista. Hauska oli kuulla tutut aariat aikojen päästä, kahdeksan vuotta sitten oli ensi-ilta Myllykolun Kesäteatterissa. Taustoitin esityksen lausumalla osan Sillanpään tunnetusta ”Joulukirjeestä diktaattoreille” (1938), jonka senkin Seppo sävelsi oopperaan. Miten jykevästi profeetallinen teksti osuu myös tämän päivän diktaattoreihin!
Syvin sukellus Saulin omaelämäkerrallisessa ohjelmistossa kuvastui Olli Kortekankaan oopperaan, joka kuvasi laulajan tyttären itsemurhaa. Harvinaiset tunnustukset jäivät varmaankin päällimmäisinä tilaisuudesta yleisön mieleen. Jukka Nykänen säesti tv:stä tutulla taidollaan ja matineaa isännöi koulukaverini Aarno Cronvall. Huomio, naisia oli paikalla, tosin aveceina eikä vielä jäseninä.
Kun matineassa liikuttiin osin arkaluontoisilla alueilla, krapulassa, haudassa ja hullujenhuoneella, otin kotona lukeakseni sisätautien professorin Jukka Mustosen kirjan Olen lääkäri ja voin vilkaista (Warelia 2024). Sen syntyvaiheissa olin aika paljon yhteydessä tekijään. Mustosella on ollut kauan harrastuksena tarkkailla kaunokirjallisuudessa kuvattuja sairauksia ja lääketieteen edustajia. Näin hän synnyttää tuoreita ja yllättäviä leikkauksia kirjallisuuden maailmaan. Hänen lukeneisuutensa on huomattavan laaja, kotimaisten klassikkojen ja modernistien sarjasta se ulottuu Tšehoviin ja Tolstoihin, Strindbergiin ja Steinbeckiin, Laxnessiin ja Krossiin, Saramagoon ja jopa Platoniin… Kirjallisuusluettelo on laaja ja kattava.
Mitä sairaudet ja lääkärit voivat kertoa kirjallisuuden merkityksestä? Ainakin elämänkohtaloiden moninaisuudesta. Miten monien romaanihenkilöiden ratkaisut selittyvät heidän rumiillisista ja vielä enemmän psyykkisistä vaivoistaan. Kirjallisuudentutkimus ei läheskään aina kykene tulkitsemaan näitä omilla esteettisillä mittapuillaan. Minunkin oli haettava lisätietoa lääketieteen puolelta, kun tein väitöskirjaa Sillanpään Nuorena nukkuneesta. Mustosen kirjasta saan tähänkin joitakin lisävahvistuksia.
Kun Väinö Linna sai infarktin ja joutui suureen sydänleikkaukseen, Mustonen oli virkansa puolesta vastaanottamassa häntä Tampereen ylippistollisessa keskusairaalassa. Voi sanoa, että lääkäri tutkii nyt Linnan tuotantoa todella konkreettiselta tasolta. Samalla tavoin hänestä on tullut lääkärinpraktiikkansa kautta Kalle Päätalon elämän ja teosten tuntija, joka on esitelmöinyt aiheesta lukuisia kertoja Taivalkosken vuotuisilla kirjallisuuspäivillä. Kalle kaikkine vaivoineen on todellinen aarreaitta sairauksien tutkiskelijalle.
Mika Waltarin osalta minua kiinnosti esiin noussut kirjailijan kriisi Sinuhen syntyaikoina, josta on kulunut 80 vuotta. Miten insuliinihoito niissä vaiheissa vaikutti Waltariin? Kuvauksia on matkakirjassa Lähdin Istanbuliin (1947). Siinä on maininta myös eroottisesta runoelmasta, jota nyt on kauhisteltu. Mikä oli insuliinin vaikutus siihen? Mitä kaikkia konsteja ylikierroksilla käyvä kirjailija joutui käyttämään itsepintaiseen unettomuuteensa. Hoitoperiodit Kammmion sairaalassa olivat hänelle onnellisia lepotaukoja työstressin lomassa. Siellähän he olivat jonkin aikaa yhdessä Sillanpään kanssa, kuten tunnettu kasku vahvistaa. Kirjeissään Leena Ilmarille Waltari vetäisee aikamoisia henkilökuvia Kammiossa oleilevista kollegoistaan.
Eräitä täsmentäviä tietoja näistä vaiheista tarjoaa Mustosen seikkaperäinen populaaris-lääketieteellinen selvitys. Suoranaisia selityksiä kirjallisuuteen ei niissä ehdoteta, enemmänkin tulkintoja kirjoittaja olisi voinut yrittää. Niinpä itse kypsyttelen parhaillani esitelmää Waltarin korkeimmasta, haltiokkaimmasta ja samalla synkimmästä elämänpainista ensi torstaiksi Töölön kirjastoon.
17.1.2025