Voittajia ja valitttajia

Finlandia-palkittujen osalta meillä iloittiin eniten tietovoittajien Sofia Tawastin ja Riikka Leinosen kirjasta Suuri valhe vammaisuudesta. Aino on sitä Tammessa toimittanut ja puhunut siitä pitkään. Ilmeisesti vaikea aihe on onnistuttu siinä kirjoittamaan laajempaakin yleisöä puhuttelevaan muotoon. Valitsijan Pekka Haaviston perustelut kertoivat, että hänkin kokeneena poliitikkona oli löytänyt kirjasta itselleen uusia ja yllättäviä seikkoja. Aihe ei ole kolhaissut minua kovin läheisesti, mutta tutustun kirjaan kunhan saan sen käsiini.

Pajtim Statovcin voittajaromaanista minua on sen sijaan suorastaan varoitettu: loistavasti kirjoitettu, mutta armottoman synkkä teos. ”Jos haluat lisää ahdistusta marraskuuhusi, niin lue pois”, sanoi huolehtiva ystävä. Toinen taas vakuutti, että kirja jotenkin vapauttaa katharsiksen tavoin ja auttaa näkemään maailman julmuuden edes hitusen toiveikkaana. Jää siis nähtäväksi.

Lastenkirjojen voittaja Skutsi on paitsi omapäinen kustannuspoliittinen sooloilu myös nuorten omaa kieltä soveltava kirja ainakin esittelyjen mukaan. Kirjassa kuulemma kiroillaan reippaasti. Tuskin se enää estää vanhempia sitä lahjaksi hankkimasta vai kuinka.  Kiroilu kyllä usein ilmentää sanavaraston köyhyyttä. Lapsista kasvaa tässä maailmassa kovanaamoja. Yksi 12-vuotias ampui koulutovereitaan ja toisille saman ikäisille tarjoillaan aikuisten sofistikoituja seksikäytäntöjä. On nuoresta pitäen opittava naimaan monipuolisesti. Onkohan opetus ihan viisasta?

Itse muistan mieluiten ihan itse etsineeni ja kokeilujen kautta (varsin myöhään) löytäneeni omat sukupuoliset tapani. Olisi varmaan tuntunut kovin tyrkyttelevältä, jos koulussa olisi jaettu asainomaisia opaskirjoja. Meillä poikakoulussa ainoa seksivalistus oli terveysoppitunti, jolloin tähdennettiin ohimennen tautien torjuntaa ja yleistä puhtautta. Jäimmekö jotain olennaista vaille? Jarruttiko kehitystämme tämä vaillinainen asentojen opetus?

Kun luokkatoverini Riku eräänä aamuna ryntäsi luokkaan ja ilmoitti, että nyt hän tuntee (käytännön kautta) naisen fysiologian ihmeet, herätti se mielessäni pientä kateutta ja kiinnostusta asiaan, mutta en mitään opasta siihen kaivannut. Tarkoitukseen riittivät hyvin Rööperin divarien Jallut ja Cocktailit. Vaatimattomana aikana pehmoporno oli hyvä opastaja. Ihan hyviä isiä meistä lienee tullut, vaikka opetukseen jäi ammottava aukko porkkanoiden, banaanien ynnä muiden seksielämää rikastuttavasta lisävälineiden merkityksestä. Keksimme niitä lisää itse kun aika koitti.

Aamuhartauteen kävelimme parijonossa juhlasaliin joka jumalan arkiaamu eikä sekään pimentänyt sielunmaisemaamme. Päinvastoin saimme hyviä tiedonsirpaleita koulukirjojen lisäksi kristikansojen historiasta. Jälkikäteen on uskonnottomien turha enää hakea korvauksia mahdollisista kärsimyksistään. Tietysti se oli pitkäveteistä seisomista ja jotkut pyörtyivät. Veisasimme vaisusti urkujen säestyksellä, sekin soipivaa äänenavausta.  Emme olleet kovoin kranttuja eivätkä onneksi vanhempammekaan.

Viimeisinä aikoina Helsingin yliopiston kirjallisuuden laitoksella saatiin läpi tutkintovaatimuksiin aloite Raamatun kurssista asinomaisin opintoviikoin. Ilman Raamatun tuntemusta käsitys maailmankirjallisuudesta jää perin vajavaiseksi. En muista että kukaan olisi protestonut. Olen yrittänmyt lukea myöhemminkin Raamattua järjestelmällisesti läpi, mutta toistaiseksi jämähtänyt Mooseksen kirjoihin. Vielä se siitä lähtee, ja sen jälkeen siirryn Koraaniin.

Vanha koulukaveri Eero Huovinen kävi tuossa naapurikirkossa puhumassa seniorien tilaisuudessa mielivirsistään ja muisteli, kuinka oli nuorena pappina käynyt saarnaamassa vankilassa ja aloittanut puheensa ikimuistoisesti: ”Mukavaa kun teitä on täällä näin paljon.” Varmaan kovapintaiset gangsteritkin nielivät Eeron sanoman muina miehinä, välittämättä nostaa valituksia pakkosyötöstä vankilan johdolle.  Nyt olemme kaikki herkistyneet, tulleet arkanahkaisiksi ja helposti närkästyviksi milloin mistäkin. Kunnon kylvetys kristinuskon armahtavassa sanomassa voisi osaltaan helpottaa liian kireäpipoisten kantelijoiden elämää tässä ankarassa maailmassamme.

30.11.2024