Ehtymätön Waltari


Kiinnostus Mika Waltaria kohtaan ottaa taas uutta nousua, kun Sinuhe egyptiläisen ilmestymisestä tulee ensi vuonna kuluneeksi 80 vuotta. Tuskin kukaan arvasi epävarmuuden syksynä 1945, että paksusta lääkäriromaanista tulee näin kestävä klassikko ja maailmanlaajuinen käännösmenestys.

Ex-ministeri Pekka Haavisto vieraili eilen Waltari-seurassa ja arveli kevyemmän tuotannon ja ehkä myös sotapropagandan rasittaneen vielä sotien jälkeen kirjailijan mainetta. Sinuhe ei saanut valtionpalkintoa, vaan hävisi kirjallisuuslautakunnan äänestyksissä kuudelle muulle romaanille! Lautakunnan jäsen Raoul Palmgren myönsi junailleensa Sinuhen ulos palkintokisasta. Syynä hänen arvionsa mukaan teoksen staattinen konservatiivisuus.

Nyt saatoimme keskustelussa todeta, että romaani on pystynyt vastaamaan aikojen muutoksiin ja säilyttänyt paikkansa lukijain suosikkina meillä ja muualla kaikki kahdeksan vuosikymmentä. Edelleen sen näkemys ideologioiden vaarallisuudesta ja ihmisen muuttumattomuudesta tuntuu pätevältä ja jopa polttavan ajankohtaiselta.

Haaviston Waltari-elämyksiä olivat lisäksi nuoruuden muistot, interreilaukset ja punaisten lyhtyjen hehkuttamat intohimot. Petri Petterssonin tulkitsema ”Nuoruus” sai edelleen kylmät väreet kulkemaan hänen selkäpiissään. Myös Neljässä päivänlaskussa kuvattu kärpässieniuute oli herättänyt aikanaan Haaviston uteliaisuuden, ja hän taisi tunnustaa kokeilleensakin sitä tosin vailla erityisen psykedelisiä visioita.

Keskustelu lainehti myös Johannes Angelokseen, jota ex-suurlähettiläs Heikki Talvitie luonnehti jälleen yya-romaaniksi. Eräänlaisena peilikuvana se näin voidaan nähdä, jos Suomi (tai koko länsimaailma) pannaan Konstantinopolin paikalle, joka tekee yya-asopimusen heikon Venetsian kanssa ja häviää lopulta valloitussodan Muhammedin ottomaanien valtakunnalle, joka yleensä on nähty Neuvostoliiton allegoriana. Ei siis ihan yksi yhteen -tulkinta. Talvitie kertoi lainanneensa romaanin aikoinaan Juri Derjabinille, joka palautti sen paljon myöhemmin – kannettomana. Ahkerasti sitä oli Tehtaankadulla kierrätetty suomea osaavien keskuudessa.

Waltari-seuralla on ollut tänä syksynä erinomaisia tilaisuuksia, viimeksi Minna Silverin kertoessa arkelogisista Sinuhe-tutkimuksistaan ja sitä ennen Helena Petäistön valottaessa omaa ja Mikan suhdetta Pariisiin. Väkeä Töölön kirjastossa on aina riittänyt salin täydeltä.

Tänään huomasimme huvittuen, että Pekka Haavisto oli vielä eilen illan suussa valmis ryhtymään Helsingin pormestariksi, mutta perui aikeen heti tänä aamuna. Kypsyikö peruutus Waltari-keskustelumme aikana? Odottaako Pekkaa jokin kansainvälinen tehtävä vai haluaako hän vain jatkaa vapaata intellektuaalista elämää äänikirjoja kuunnellen?

13.11.2024