Pariisin olympialaisten avajaiset oli kyllä ällistyttävä spektaakkeli. Ei ole nähty koskaan niiden vertaista ja tuskin tulee niiden ylittäjää. Ellei nyt Los Angelesissa panna koko amerikkalainen show-osaaminen tuleen ja hehkuteta  ylimpään potenssiin. Mutta silloinkin, uskoisin, puuttuisi se syvältä nouseva mahtipontinen henki, joka Ranskan suuresta itsekylläisyydestä virtasi.

Onkohan Ranska maailman patrioottisin ja tunnevoimaisesti ylpein kansakunta huolimatta maahanmuuttajien tuomasta sekoituksesta? Olisiko suuri Ranskan ystävä Matti Klinge jaksanut katsella tätä inhoamansa urheilun ja nationalismin juhlaa, kun se nyt kuitenkin kumpusi ranskalaisuuden parhaista perinteistä ja levittäytyi historian tunnetuimmille näyttämöille? Ainoa vika, että kispoja avattiin liian pitkään ja yllätykset vyöryivät jo yli kohtuuden toisiaan syöden. Mutta sekin kuului asiaan: överiksi menemisen maailmanennätys epäilemättä. Tähän tilaisuuteen os mihin ylenpalttiset ylityksetkin sopivat. Oli siellä Jouko Vuolteella ja kumppanillaan tekemistä tietoumpiossa, mutta ihmeen hyvin pojat selvisivät.

Sitä paitsi sade kuuluu suuriin urheilutapahtumiin, niin Helsingin olympialaisten avajaisiin kuin tähän tähti- ja rankkasateeseen. Paikan päällä oli varmaan tylsää sikäli, että ei nähnyt kuin väläyksiä mahtavasta kokonaisuudesta. Kutsuvieraat värjöttelivät tunteja ennen kuin tapahtumat siirtyivät Trocaderolle ja Eiffel-tornin juurelle. Ja sehän oli heille ihan oikein. Sääliksi kävi presidentti Macronia, häntä selvästi veetutti loistavien puitteiden osittainen vesittyminen. Mutta kotiin tuli silti kahmalokaupalla pisteitä, kunniaa ja aitoa ihmetystä.

Nimittäin avauksen finaali oli niin ylimaallinen loputtomine soihdun kuljetuksineen, kuumailmapalloineen ja Celine Dionin  Rakkauden hymneineen, että väsyneenkin leuka loksahti ja avautui vasta tänä aamuna. Kuka lienee  se ideageneraattori, joka on kaiken tämän loihtinut ja ennen kaikkea saanut läpi! Voi kuvitlella millaisia ilmeitä ja repliikkejä hän on kaavailuilleen ensin kohdannut. Tuttu Seine-joki ei tämän jälkeen ole koskaan enää entisensä, vaan se muistetaan näiden urheilukisojen majesteetillisetsi virtaavana juhla-areenana hamaan ikuisuuteen.

Tämä nyt salpasi hengen siinä määrin, että ei oikein muusta viitsi kirjoitella. Piti muistelemani vielä Ikaalisten puistofilosofiaa, mutta kaikessa kodikkuudessaan se vähän kutistui näiden avajaisten rinnalla. Silti jäi mieleen Veli-Matti Rissasen esitys Ciceron monitahoisesta filosofiasta. Rissanen on toimittanut Ciceron kirjeiden muhkean valikoiman, joka oli lempilukemistani viime talvena. Tiheä ja jännittävä kertomus siitä, kuinka Cicero yrittää epätoivoista tasavaltalaista oppositiota Julius Caesarin yksinvaltiutta  vastaan, kunnes sitten – niin, kuinka käy, selviää kirjeiden toisessa kokoelmassa, joka on kuulemma tulossa. Vihje: hänen päänsä killui pian seipään nenässä kaiken kansan töllisteltävänä.

Roomalaiset jos ketkä osasivat järjestää suuria juhlamenoja ja triumfeja valtiaittnsa ja sotasankariensa kunniaksi. Myös julmien ja tolkuttomien menojen järjestäjinä he olivat mestareita. Joitain yhteyksiä olen näkevinäni heidän verisissä valtataisteluissaan nyt käytäviin presidentin vaaleihin Yhdysvalloissa. Keinot ovat kai jonkin verran sivistyneet, mutta puheet uskoisin vain raaistuneet. Caesar oli sentään kielen ja tyylin taitaja verrattuna moukkamaiseen örveltäjään Donald Trumpiin. Nyt on kaikin voimin kannatettava ”mustaa naista”, terhakkaa Kamala Harrisia, jotta ei tarvitsisi seuraavaa kahdeksaa vuotta kuunnella Trumpin torveilua.

Puhelimme Ikaalisissa Oman Tuvan mukavassa kahviossa Veikko Huuskan kanssa eräästä sortuneesta vallankumouksellisesta – Edward Gyllingistä, josta Veikolla on tekeillä mittava elämäkerta. On jo aikakin, ja sain sen vaikutelman, että nyt tulee kerrassaan kriittinen ja kuvia kumartelematon kuvaus tästä idealistisesta ja myös kovapintaisesta punaisten älyniekasta ja talousnerosta, jonka kaikki aikeet kaatuivat kuin hiekkalinna ja mies itse tuhoutui Stalinin vainoissa. Traaginen kumousmiehen tarina. Näitä riittää, uljaita jos surkeitakin. Historia syöttää päivittäin lisää aineistoa ahkerille kriivareille. Me seuraamme henkeämme pidätellen mitä maailmassa tapahtuu – mutta nyt ensin, tästä aamusta alkaen, kuinka kisat Pariisissa ja muualla tosimielessä potkaistaan liikkeelle.

27.7.2024