Edesmennyt vaimoni inhosi Donald Trumpia, hänen korskeuttaan, huonoa käytöstään, karkeata kieltään ja tietysti myös politiikkaansa. Oikeastaan on hyvä, että hän ei ole näkemässä vanhan presidentin uutta nousua. Mietin muiden mukana, mikä Trumpissa vetoaa näin villisti ihmisiin, kuten puoluekokouksessa voitiin todistaa.

Yksi on se, että hän ilmentää voimaa. Hänessä on pirusti energiaa, ja se panee ihmiset luottamaan häneen. Hän on tiettävästi raitis ja voi panna kaiken aikansa ja tarmonsa vaikuttamiseen. Nyt hän sai vielä traagisen naarmun ennestään kolhittuun kilpeensä. Luodinreikä korvassa nostaa hänet suurten murhattujen tai ohiammuttujen presidenttien rinnalle. Kannattajat pitävät lappua omallakin korvallaan kuin kunniamerkkiä ja solidaarisuuden manifestia. Ei olisi Trump voinut saada luotia kalliimpaa lahjaa kampanjalleen: kolmannestuuma kuolemasta.

Hänen vaalipuheensa lähestyi kiusallisen uhriutumisen rajaa, ja jotkut temput ovat sellaisia (kuolleen palomiehen kypärän suuteleminen etc) joita ei eurooppalainen voisi myötähäpeää tuottamatta harjoittaa. Mutta Trumpilta onnistuu kaikki. Nyt hän on palvotussa asemassa, josta käsin hän voi tehdä miltei mitä vain. Kandidaattina hän on murskaavan ylivoimainen ketä vastaan tahansa. Hänen kannatuksensa hipoo uskonnollisen hurmion ilmapiiriä. Oikeastaan se on omien keskellä sitä kaikin tunnusmerkein. Jumala on valinnut ja säästänyt hänet pelastaamaan maansa ja maailman.

Trumpin verkkainen kuiskiva puheen alku jää historiaan. Se olisi kokonaisuudessaan ollut suuri historiallinen puhe, jos hän olisi malttanut lyhentää sitä puoli tuntia. Nytkin se toisteisena ja ylipitkänä oli hämmentävän latautunut, vapaasti pidetty vuodatus vanhoista teemoista. Näitä saamme kuulla vielä satoja kertoja. Hänelle sallitaan tohjot tolkuttomuudet, kuten se että Biden on saanut enemmän tuhoa aikaan kuin Yhdysvaltain kymmenen huonointa presidenttiä yhteensä. Mitä vain voi laukoa, kun on kylliksi karismaa, kanttia ja härskiä häikäilemättömyyttä. Ja hänkö muka yhdistäisi Amerikan kansan!

Voisiko olla niin, että tämmöinen toksinen machomaskuliininen revittely on sittenkin sitä, mitä näköjään ainakin oikeistonaiset haluavat kaiken metoo-moralisoinnin jälkeen. Halutaan kiljua ja hillua rajattomasti revittelevän miehen edessä, miehen, jonka vastustajat halusivat jättikorvauksiin, vankilaan ja lopulta tappaa. Näin puoluekokouksessa kuullun todistuksen mukaan. Ne on kaikki hulluja, voi  moni täällä huokailla.

Kielletyille miehisille tunteille näyttää myös norjalainen Nina Lykke antaneen väylän tuoreessa romaanissaan Emme ole täällä pitämässä hauskaa, josta Susanna Laari kirjoittaa tänään kiintoisan kolumnin Hesarissa. Lähteekö tästä raju vastavirtaus vyörymään sukupuolten taistelussa?

Perheen läsnäolo on aina kuulunut amerikkalaiseen show-tyyliin. Siinäkin Trump ylittää täydellisyyden. Perheen nuoret miehet ovat kuin filmitähtiä ja naiset muovisia kaunottaria, ylinnä salaperisesti hymyilevä Melanie. Kaikki loistaisivat Oscar-areenalla. Uusi varapresidentti Vance malttaa tuskin pidätellä intoaa kuin villi poikaviikari, joka kohta pääsee pahantekoon. Suuren mestarinsa jalanjäljissä tietysti.

Joku voi muistaa vanhan tarinan. Perheessä oli kaksi poikaa, toinen lähti merille ja toisesta tuli Yhdysvaltain varapresidentti. Kummastakaan ei ole sen jälkeen kuultu mitään. Tämä pitää valitettavasti paikkansa Kamala Harrisin kohdalla. Mistä ihmeestä demokraatit polkaisevat uuden ehdokkaan? Kerrotaan että Kalifornian kuvernööri kumartuu jo lähtökuoppiin. Keitä muita? Aika loppuu, Trump on monta kierrosta edellä.

Nyt on vilvoitettava hermoja aivan toisenlaisilla asioilla. Kulunut viikko tarjosi perinteiset nimipäivät ja Gregorianan kauniin italialais-ranskalaisen konsertin Rooman hengessä Sastamalassa Pyhän Marian kirkossa. Muistelin siellä herkkää vihkiäistilaisuuttamme 17 vuotta sitten. Maailma on monin tavoin sen jälkeen mustunut, mutta eteenpäin on elettävä.

Taidamme tyttärien kanssa ajella vielä Ikaalisiin kuuntelemaan tyynnyttävää puistofilosofiaa kaiken päätteeksi, ja nämä nuoret intomielet rynnistvät sitten sikäläiseen Pride-kulkueeseen, jota tyydyn seuraamaan katuviereltä. Paljon tapahtuu 200-vuotisjuhliaan tänä vuonna viettävässä vanhassa kauppalassa.

20.7.2024