Harmittaa kun kunnon kaverit joutuvat vaikeuksiin. Matti Kuuselan jutut on tieteellisesti läpivalaistu ja löydetty viisi prosenttia sepitettä. Sekoitus ei vaikuta kovin väkevältä, mutta journalismin tutkimusosasto vaatii nykyisin nollatoleranssin. Päätoimittaja tunnustaa kolttosten tekijän loistavaksi kirjoittajaksi, jolla oli erikoisasema toimituksessa. Palkintojakin on tipahdellut, mistä lehti tuskin oli pahoillaan.
Aamulehti on sisällöltään köyhtynyt, ja sen digiversion selaa nykyisin vilistämällä, vain Sihdon piirrosta naurahtaen. Enpä taida uudistaa tilausta. Lehden johto tietää varmasti, että uutta tähtitoimittajaa ei noin vain polkaista palstoille. Niin että hyvää jatkoa vaan, varmat tasaisen tyylin toimittajat
Wille Rydmanin kanssa olemme saman koulun kasvatteja, mutta miehen olen tavannut vain kerran. Meillä oli keskinäistä solidaarisuutta henkivä juttutuokio. Nyt iltapäivällä Willeä grillataan eduskunnassa. Hän saanee luottamuksen ja lisää maineen kolhuja parkittuun kylkeensä. Mitähän isoisä Kari, vanha sävelniekka, tuumaa pojan kiipelistä. Jutussa on kyse ihmisten välisistä suhteista, joista yleensä on erilaisia kertomuksia. Absoluuttista totuutta ei edes oikeuslaitos pysty selvittämään. Piru vieköön Wille, kielivistä naisista on pysyttävä erillään!
Olinkin eilen turvallisesti miesseurassa. Itseään Nappulaliigaksi kutsuva äijäsakki kutsui minut sahtipitoiseen saunailtaan Kelhäjärven kallioiselle rantamalle. Mukava oli töristä vapaasti niitä ja näitä, kun kukaan moralisti ei ollut kuulolla. Tiukkapipoisilta olisimme varmasti saaneet ansaittuja nuhteita. Tällaiset varaventtiilit ovat kireinä aikoinamme tarpeellisia. Puhuimme myös asiaa, vaikkapa nukahtaneesta hämeenkyröläisestä kulttuurielämästä ja muista epäkohdista. Siinä olisi ollut viranhaltijoilla tietämistä, kun tusinan verran äijiä päästeli tuntojaan ilmoille. Tällainen on somea monin varroin terveellisempi keskusteluareena. Isäntänä puheita johteli Tapani Ekstam, ja minut matkaan houkutteli omaperäinen filosofi Ahti Lindberg.
Mukana oli Timin Sanomien päätoimittaja, joka on perustanut vaihtoehtoisen totuudentorven paikkakunnan virallisen ja kuivanpuoleisen UutisOivan kilpailijaksi. Lehti on suorapuheisuudellaan herättänyt jo ansaittua kiukkua kylillä. Alankin seurailla, mitä Erkki Kovalainen lehteensä kehittelee. Käsittelimme myös sukututkimusta ja kirjoittamisen saloja. Antero Kaasalainen valmistelee muistelmiensa toista osaa, perästä kulunee. Minäkin jotain puuhailen. Kuvassa kirjallinen kolmikkomme.
Käsiteltiin myös kirjallisuudentutkimusta. Asko Mielonen on edennyt dekkarintyössään Sillanpään novellin ”Kadonnut” jäljille kokoelmasta Rakas isänmaani (1919). Yksinkertainen kuuro kaveri Martti Virtanen katoaa yhtenä tuhansista sisällissodan 1918 jälkiselvityksissä. Nyt Asko on selvittänyt, minne Martti katosi: vankileirille tietysti. Sillanpää jättää hänen kohtalonsa auki ja pistelee kuulemma muutenkin omiaan, mutta kaunokirjallisuudessa sellainen on luvallista ja jopa ansiokasta toisin kuin nykyisessä journalismissa.
Tutustuin yllättäen myös Armi Ratian elämään, kun sattumoisin ajelin Ilmajoelle katsomaan hänestä kertovan oopperan viimeistä esitystä. Jotenkin pisti päähäni, että tämä pitää vielä kokea eikä syyttä. Värikylläinen juttu, libretisti-ohjaajan Heta Haanperän ja säveltäjä Eeva Konnun luomus. Tärkein motiivi kohdallani oli pääroolia laulanut Lilli Paasikivi, joka esitti Armia aivan hurmaavasti ja myös uskottavasti. Muitakin tähtiä oli mukana. Ooppera näytti, kuinka kankaista voi luoda paitsi hyvän bisneksen myös elämänkatsomuksen.
Muistui siinä mieleeni, kuinka ensimmäinen ihana vaimoni Elina Ylivakeri ahersi hänkin mallina tekemässä marimekon brändiä tunnetuksi. Seinälläni on vieläkin pari upeata julistetta niiltä ajoilta. Ai että on kaunis nainen, juuri New Yorkista kotimaaha palannut 1970-luvun alussa, jolloin rakastuimme. Mutta kuten Jouko Jokinen on muistuttanut, nostalgia on pienissä erissä hyvä asia, mutta siihen ei pidä uppoutua. Senkin uhalla muistelen tätä juhannuksena Elinaa ja hienoja juhannuksia, joita saimme yhdessä ja sitten lasten kanssa viettää viisitoista kertaa.
Nytkin on tyttäriä tulossa, soutajia Törmältä, naapureita näiltä kulmilta. Katsotaan saadaanko kokko tällä kertaa ilman sakkoja poltetuksi.
Oikein Hyvää Juhannusta kaikille!
20.6.2024