Nyt on merkkipäivien ruuhkajono selvitettävänä. Luokkatoveri Matti ”Laippari Laipio ” juhli tiistaina kasikymppisiä, eilen muistettiin Kalevalaa tai oikeastaan Kanteletarta ja tänään karkauspäivänä olen kieli pitkällä odotellut kosintoja – ainoana saaliina yksi leikkimielinen uhkaus. Säästyypä hamekangas. Matti Rönkä on ajoittanut ilmoituksensa Avun kannessa osuvaan päivään, saa nähdä onnestaako häntä minua paremmin.

Minulla olisi kokemusta. Joskus viitisenkymmentä vuotta sitten sain tehtäväkseni kiikuttaa serkkuni hamekangaspaketin minulle tuntemattoman naisen ovelle. Muistan hänen pettyneen katseensa, kun ojensin paketin syliinsä ja kipaisin äkkiä portaat alas ennen kuin hän alkaa kosia minua. Nykynaisilla ei näytä olevan kansanperinne hallussa.

Kantelettaren juhlassa SKS:ssa perinne oli sitä voimallisemmin läsnä. En päässyt paikalle, vaan tyydyin striimiin, ja hyvä olikin, sillä sali tuli kuuleman mukaan tupaten täyteen ja osa sai sielläkin seurata juhlaa striimiltä. Kustantaja Tero Norkola ja tutkija Niina Hämäläinen kertoivat suurella vaivalla ennallistaneensa E. A. Saarimaan korjaileman Kantelettaren kieleltään alkuperäiseen vuoden 1840 asuun. Opas lukemiseen on sitä suuremmalla syyllä hyödyksi. SKS julkaisee näitä mainioita tekstikriittisiä laitoksia tutuista klassikoista, jos nyt Kanteletar on koskaan kovin tutuksi tullutkaan.

Senni Timonen jutteli Larin Paraskesta, jonka tutkija tuntee läpikotaisin. Minua ilahdutti kuulla, että Paraske ei koskaan moiti miehiä, vaikka kaikenkarvaisia koltiaisia hänenkin runoissaan vilahtelee. Häärunoissaan hän sentään varoittelee moisista ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa. Aamutv:n kulttuurijoukkio otti taas trendikkäästi esiin Kalevalan suomalaisten omimana, alkuperältään karjalaisena eepoksena. Ei sekään ole ihan selvää, vaikka osa runoista on kerätty rajan takaa. Siinä on paljon myös tämänpuoleista ainesta, ja kokoonpano on suomalaista työtä alusta loppuun. Kalevala syntyi Lönnrotin työpöydällä, muisti Väinö Kaukonen aina meille opiskelijoille paukuttaa. Siinä se siis on ”omittu”, syytetään Lönnrotia.

Sattui niin sopivasti, että striimin aikana tuli telkkarista neuvostoliittolais-suomalainen suurpekoraali Sampo, jota samalla toisella silmällä vilkuilin. Ja eikö sielläkin esiintynyt Väinö Kaukonen runojen sepittäjänä! Kun Urho Somersalmi mahdikkaana Väinämöisenä lausui toisen Väinön uudelleen runoilemaa Kalevalaa, niin siinä sitä oli ihmettelemistä. Kuten koko ällistyttävässä elokuvassa kaikkine animaatioineen, värikylläisine tehokeinoineen ja hölmöläismäisine joukkokohtauksineen. Venäläisten omima suomettumisen ajan kulttuurinen huippusaavutus!

En oikein muista, kuinka paljon me koulussa luimme Kalevalaa. Enkä tullut kysyneeksi, kun luokkakavereitten kanssa Laipparin juhlassa Suomalaisella Klubilla istuttiin. Kova kuusikko meitä oli: Klutsi, Ora, Jukkis, Jyki, Haba ja mä. Eivät suuremmin protestoineen muistelmieni Norssin kuvausta, päinvastoin Haba Halén oli laskenut, että 50-sivuinen jakso ei kirjan kokonaissivumäärässä kata edes sitä 10%, jonka lyseossa tähänastisesta elinajastamme vietimme. Jazzliiton entisen puheenjohtaja Laipparin juhla oli antelias ja tietysti hyvin jazzpitoinen  – bändissä kiistatta maan parhaat muusikot Olli Ahvenlahden, Seppo Hovin ja Reiska Laineen johdolla. Ihanaa laulusolistiakin kuultiin. Tämmöinen huippusessio saatiin ilmaiseksi viineineen ja kanankoipineen, suurenmoista.

Kumma kun aikanaan ujostutti mainita tätä eliittikoulua, ja nykyään siihen tuntee kiintyvänsä vuosi vuodelta enemmän, vaikka kavereita harvatahtisesti tavataankin. Säännöllisesti on kuitenkin pidetty luokkakokoukset ja muut merkkitapaukset, jotka jatkunevat uusien kasikymppisten merkeissä.

Viikon tapauksista merkittävin on vuorossa huomenna, kun valta vaihtuu tai ainakin presidentti. Niinistö jätti jo hyvästit päivällä tiedotustilaisuudessa ja kiitti kansaa syvästä kosketuksesta. Kriittisen älymystön piirissä on vallinnut suuri huoli presidentin liian korkeista kannatusluvuista. Laidasta laitaan suosittu presidentti ei sovi demokratiaan! Mutta jos pressa tekee duuninsa hyvin ja toimii kaikin tavoin ansiokkaasti, mistä pitäisi kiskoa moitteiden aiheita? Toivottavasti uusi energinen presidentti onnistuu keräämään haukkuja ja tyytymättömyyttä sen verran, että tasapaino hiljalleen palautuu. Aleksanteri IV:ksi ristitty presidentti astuu virkaansa erityisen tiukan silmälläpidon alaisena.

Ja huomio, ilta kuluu, enää muutama tunti aikaa kosia, hyvät naiset! Taidan kuulua jo ikämiesluokkaan, joka ei enää innosta yrittäjiä. Rönkäkin on yli kymmenen vuotta nuorempi. Niinistö sai häntä vanhempana lapsenkin. Ei mikään ole koskaan ihan myöhäistä. Vielä kolme ja puoli tuntia aikaa, arvon naiset, hyvin ehtii kun panee toimeksi. Paitsi että mitään hamekangasta en rupea ostelemaan, tuli sieltä mikä donna hyvänsä.

Karkauspäivänä 2024