Tuttu luminen näkymä työhuoneen ikkunan alla. Syvä hiljaisuus vallitsee. Täällä maalla nukun paremmin kuin missään, mistä johtunee. Herään ihmeen toimintatarmoisena, alan hilpeästi esittää omaa aamuteatteriani, jolla voisin saada aika hyvät pisteet stand up -areenoilla. Miten olenkin parhaimmillani, kun kukaan ei ole todistamassa. Voisin lampsia Taunon kanssa hakemaan lehteä, mutta naapuri on jäljistä päätellen painellut laatikolle jo aikaa sitten. Aattoaamuna uusi yritys. Lykin lumitöitä, eilen pyrytti koko päivän. Pimeää on vielä parisen tuntia.
Sitten päivä vie asiallisiin toimiinsa. Kiva on poiketa kauppoihin, siellä tapaa yllättävän monia tuttuja, vielä näitä on hengissä. Pari vankkaa tukipilaria on tosin joulun alla kaatunut, Seppo Siuko ja Jussi Snellman. Molemmat vuosikymmeniä mukana näytelmä- ja muissa kulttuurihommissa. Seppo oli aikanaan FES-seuran vakaa puheenjohtaja ja Jussi heilui näyttämöllä ja soitti trumpettiaan päälle yhdeksänkymmenen ikään. Ilman tällaisia kavereita elämä tuntuu taas entistä yksinäisemmältä.
Kassajonossa tulee rivakka naisihminen tervehtimään ja esittäytymään: olemme kuulemma tavaneet joskus muutaman kerran siellä ja siellä. Hän ilmaisee ilonsa siitä, että olen pitkästä aikaa ilmaantunut näihin maisemiin. Tällaiset ovat päivän spontaaneja palkintoja. Tunnen sittenkin olevani kotonani, vaikka moni asia on mieltä karvastellut. Paikallislehti arvioi muistelmistani, että niistä välittyy ”penseä suhde” Hämeenkyröön. Kun itse puolestani olen miettinyt juuri päinvastoin: penseä pitäjä on lannistanut pitkään valtoimena riehuneen kyröläisinnostukseni. Ehkä se on vielä restauroitavissa, entistä vähän maltillisemmaksi.
Nyt valmistelemaan vähäisiä jouluaikeita. Kun kaivan esiin vanhoja koristeita, iloiset muistot kumpuavat ja samalla mielen valtaa syvä alakuloisuus. Kaikki alkaa olla niin mennyttä. Noitakin ennen joukolla riemuiten ripusteltiin, nyt en keksi niille paikkaa. Eikö ole turha yrittää herätellä vanhoja tunnelmia. Ei sentään. Kaksi joulua Marjan kuoleman jälkeen vietin Helsingissä, nyt on taas yritystä lämmitellä täällä entisillä elämyksillä jos koota kohta uusiakin. Olen varannut itselleni yllätyksiä ja läheisiänikin saatan pyhien mittaan tavata. Herkimmän hetkeni kohtaan kohta haudalla, kun sytytän kynttilät kahden rakkaan puolisoni muistoksi. 
Katsotaan mitä tästä tällä kerralla tulee. Toivotan kaikille ystäville, uskollisille lukijoille ja muuten mukaville kanssaihmisille OIKEIN HYVÄÄ JA TUNNELMALLISTA JOULUA.
23.12. 2023