Olipa sosiaalinen viikko, parit pikkujoulut ja huippuna linnan juhlien seuranta.
Sauli Niinistön ja Jenni Haukion viimeisistä itsenäisyysjuhlista on kaikki jo näytetty ja kerrottu. Kuvatoisinnat tässä Ilta-Sanomista. Seremonia sujui varmalla rutiinilla kuten ennenkin, erityisesti keskityttiin veteraaneihin ja lottiin, viimeisiä tilaisuuksia nekin. Historian siivet suhahtivat.
On hauskaa ja vapauttavaa seurailla näitä penkkiurheilijana, viiden käynnin kokemuksella. Viimeksi olimme Marjan kanssa Niinistön kutsuilla linnassa 2015, sitä ennen Tarja Halosen aikana 2008. Katrin kanssa olimme vieraina kolme kertaa, aina eri presidentin kutsusta: Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen. Kekkosenkin aikana kävin linnassa, tosin promootioillallisella 1977, jolloin ultimusmaisterina esitin kirjoittamani heksametrirunon seppeleensitojan Salla Kekkosen kunniaksi. Hienoja muistoja.
Ensimmäisiltä Koivistojen isännöimiltä linnan juhliltamme onkin kulunut 30 vuotta. Se oli hyvin ikimuistettava, Katri oli kansikuvissa linnan kuningatar sinisessä mekossaan, joka kovasti muistutti tämänkertaista. Jotenkin ensimmäinen kerta on aina paras. Olimme vasta menneet kihloihin samana vuonna 1993 ja matkanneet euroviisuihin, kaikki riemu korkeimmillaan. Tosin tuolloin hyvin onnellinen kihlattu muistelee niitä aikoja nyt yllättävän kitkerästi, mutta ehkä hänellä on siihen omat syynsä.
Muistin muuten viime kolumnissa väärin: ensimmäisestä tapaamisestamme Palokassa ja Jyväskylässä tuli kuluneeksi nyt syksyllä jo 31 vuotta. Joka tapauksessa sitäkin muistelin messuretkelläni toissa viikolla. Tiivis ja tapahtumarikas on tämä loppusyksy.
Linnan juhlissa minua säväyttivät tällä kerralla muutamat näyttelijät, tyylikäs Kristiina Halttu ja riehakas Laura Birn sekä villien rilliensä takaa naureskellut Seela Sella. Tietysti myös Krista Kosonen, samoin seiväshyppääjä Vilma Murto näytti hurjalta. Poikkeavat asut ponnahtavat näkyviin, mokia ei enää osoitella. Hyvin kauniita naisia siellä oli pitkä rivi. Sanna Marinin upea keltainen jäi aluksi uutisten alle. Jatkoillaan hän on taas päässyt hampaisiin. Haastatteluista ei nyt jäänyt mitään erityistä aforismia mieleen, ei siinä hälinässä niitä kukaan synnytä. Veteraanien kahvipöytä, satavuotiaitten runot ja laulut veivät ansaistusti suurimman huomion. Liikuttava tilaisuus kaiken kaikkiaan.
Presidenttiehdokkaat näyttivät tietä eteenpäin. Hämeenkyrön entinen vt. kulttuurisihteeri Merja Rehn näytti yhtä räiskyvältä kuin silloin nuorena. Kyllä hän varmasti linnan rouvana nauttisi roolistaan. Olli olisi vakaa ja varma presidentti, siinä virassa sopiikin olla vähän harmaa ja vähäeleinen vai mitä. Mutta saattaa olla, että sanavalmis Alex Stubb porhaltaa oikealta ohi. Kerääkö Haavisto jo kolmannen hopeasijan kokoelmaansa? Vaalin musta hevonen tulee olemaan analyyttinen ja arvaamaton Jussi Halla-aho, tuskin voittaa, mutta yllättää. Aaltola taitaa jäädä hyväksi statistiksi.
Voisiko jotakuta näistä jo kuvitella linnan tulevana isäntänä? Miltä silloin tuntuisi? Muutos voi olla hyvin kivuton, miltei huomaamaton, traditiot istuvat itsessään niin lujassa, että ne kuljettavat miestä enemmän kuin mies niitä. Ja kukaanhan ei halua linnan juhlia muuttaakaan.
Viimeksi kävin kustantajani Siltalan pikkujoulussa, missä oli tilaisuus kirjallisiin, luonto- ja design-aiheisiin keskusteluihin. Tämän juhlan ylimmäinen kuningatar oli Finlandia-palkittu Sirpa Kähkönen. Hän oli vasta palannut Porvoosta, missä hänet oli nimetty myös Runeberg-palkinnon ehdokkaaksi. Kaiken lisäksi Sirpa on kuulemma Savonia-palkinnon ehdokkaana. Parhaassa lykyssä hänestä voi tulla kolmoisvoittaja! Viimeksi Leena Krohn voitti 1992 sekä aikuisten että lasten kirjallisuuden Finlandian.
Kävin Touko Siltalan kanssa hyvän keskustelun omien muistelmieni odotettua vaisummasta menestyksestä. Selviä syitä ei voi osoittaa. Paksu akateemis- ja kirjallisvoittoinen opus ei ole suuren yleisön kirja, eivät ole muutkaan vastaavat. Ehkä varoin jo liikaa kärjekkäitä kuvauksia. Viimeksi olin romaanillani Intoilija Finladia-ehdokkaana 2015. Tässä välissä on ollut puolison kuolema, korona, sota ja kaikkea. Muistelma oli kuitenkin tarpeellinen henkinen kalunkirjoitus. Pääasia että se tuli tehdyksi. Takaiskut, joita kokosin viimeiseen lukuun, voivat tunnetusti olla parhaita yllykkeitä. Nyt on vain katsottava tulevaisuuteen, suunnitelmat jo hautuvat.
9.12. 2023