Alan päästä taas täkäläisen joulun rytmiin. Viime joulu meni vielä hapuillessa. Vanhaa tuntumaa on. Skattalla vietin joulut 50-luvun alussa ja vuodesta 1957 täällä Sepiksen laidalla. Nyt tämä on pitkän tauon jälkeen vähän outoa, mutta sitenkin niin tuttua.

Kiertelin eilen kirjakauppoja ja poikkesin kustantamossa ja kuulin murheisia viestejä hiljaisista kirjamarkkinoista. Yritin niitä osaltani virkistää. Muuten tapasin iloisia ja ystävälisiä ihmisiä, näyttelijöitä ja semmoisia. Kierros päättyi kantadivariin Välkesalmeen, mistä aina voi tehdä löytöjä – nytkin pari kirjaa tyttöjen paketteihin.

Iltapäivällä kävin joulusaunassa Löylyssä tuolla Eiran rannassa, missä harvoin tulee käydyksi. Yrjönkadulla on kotoisampi ja rennompi tunnelma eikä tarvitse käyttää simmareita. Mutta onhan tuolla merinäkymät komeita, vaikka ei tehnyt mieli polskahtaa harmaan hyisiin aaltoihin. Paljon nuoria kauniita ihmisiä, kieliä puhutaan. Lohikeitto maistui.

Oma sauna ja useampikin tönöttää tyhjillään Hämeenkyrössä. Tauno sieltä luki mitä kortteja oli tullut sikäläiseen laatikkoon, kiitos niistäkin! Pienen kinkun ostin täältä ja ensimmäisen kerran paistoin sähköuunissa. Kun eilen illalla maistelin, ei hullumpi, mutta toista oli aina maalla leivinuunissa paistettu muhkea kinkun roikale. Josta Salla sanoi kerran, että ”tää on niin hyvää, että mun täytyy itkeä”.

Alakerran Aku ja Saga järjestivät iloksemme tauon jälkeen taas glögitilaisuuden kellarissa rapun väelle. Pääsin mukaan ensimmäisen kerran – aina olen ennen ollut siihen aikaan maalla. Hauska perinne. Tutustuin jopa uusiin tämän kerroksen asukkaisiin. Isännöitsijän kanssa keskustelimme Waltarin naiskuvasta. Lopuksi paikalle paukahti Ville Rydman, vanha norssi, ja puhelimme ”molempia kiinnostavista kysymyksistä”.  Ville sai vapauttavan päätöksen ja vaikutti tyytyväiseltä, minä omaa tuomiotani vielä hovista odotan. Ei mitään kiirettä. Voi meitä tasavallan rikkureita…

Aattoaamun ilahduttavin huomio; Hesari julkaisee Sillanpään ”Joulukirjeen diktaattoreille”  vuodelta 1938 kokonaisuudessaan! Ei lehti turhaan hehkuta sen ajankohtaisuutta. Hieno löytö, onnittelut. Viimeksi kirjeen osia kuultiin Seppo Pohjolan säveltäminä Sillanpää-oopperassa Myllykolussa viisi vuotta sitten.

Se on sen verran jämerä teksti, että siihen ei ole nyt mitään lisättävää, joten toivotan kaikille lukijoille ja kanssakulkijoille ja kaukaisemmillekin HYVÄÄ JOULUA – !

Jouluaattona 2022