Äitini kertoi nähneensä, kuinka eräs mies yritti kiväärillä osua pommikoneisiin Esplanadin puistossa. Kaikki torjuntakeinot otettiin äkkihyökkäyksessä käyttöön. Pommit tekivät tuhoa Hietalahdessa ja Lasipalatsin tienoilla. Järkytys Helsingissä 83 vuotta sitten oli varmaankin samaa luokkaa kuin Kiovassa viime helmikuussa. Mutta kumpaakaan kaupunkia ei vihollinen saanut vallatuksi.
Kuuntelin Kaartin soittokunnan kajauttelevia marsseja toista viikkoa sitten Musiikkitalossa. Konsertti ”Taisteluiden suuret sävelet” kertasi tapahtumia Suomen sodasta 1800-luvun alusta toiseen maailmansotaan, Korean sotaan ja Jugoslavian koettelemuksiin sekä lopulta Ukrainan sotaan. Viivyttiin myös jatkosodassa Karjalan Kannaksen linnoituksessa ja Bengtskärin majakassa Hangon edustalla kesällä 1941. Kovia säveltäjiä kuultiin Bernhard Crusellista Tauno Marttiseen. Kerrassaan railakas ilta. Luvalla sanoen lopuksi kuultu Porilaisten marssi oli kaikista marsseista iskevin. Soittokuntaa johtivat musiikkieverstiluutnantti Pasi-Heikki Mikkola ja musiikkimajuri Timo Kotilainen.
Miksi menin konserttiin johtui erityisestä syystä. Koloratuurisopraano Marika Hölttä lauloi kaksi Uljas Pulkkiksen säveltämää laulua oopperastamme Raatteen tie. Sen ensiesitys oli Suomussalmen kesäteatterissa viime heinäkuussa, mutta vieläkään en ole nähnyt koko oopperaa. Syynä on se, että oopperan aiottu kiertue eteläisemmässä Suomessa on suurimmalta osin peruttu. Siihen taas syynä kuulemma lippujen heikko kysyntä. Väitetään että ihmiset eivät jaksa enää sota-aiheita.
Silti Raatteen tien pitäisi juuri tänä iltana jossakin kajahtaa! Samoin tästä eteenpäin harva se päivä aina tammikuulle asti, kuten Raatteessakin talvisodan alussa taisteltiin ja kaksi vihollisen divisioonaa tuhottiin. Suomi kesti urhoollisesti, mutta asiasta kertovan oopperan tuottaja Jyrki Anttila on antautunut yllättävän helposti. Hän ei osannut ilmeisesti varautua siihen, että näinä epävarmoina aikoina ihmiset ostavat lippunsa viime hetkillä eikä ennakkomyynti näytä toivottua tulosta.
Marika Höltän esittämät Annikin ja Liisan, kahden lottatytön, laulut helisivät Musiikkitalossa kauniisti ja myös vihlovasti, niin järkyttävistä ajoista ne kertovat. Uljas Pulkkis on säveltänyt komean oopperan, joka iskisi täydellä voimalla tähän historian ajankohtaan. Eipä nyt iske. Odottakoon sitten oopperoiden varikolla, vielä sen aika tulee. Sääli kuitenkin, että valmiiksi harjoiteltu ja pohjoisen lehdissä ylistetty teos on omaehtoisessa esityskiellossa. Kyllä talvisodan ihme oopperansa ehdottomasti ansaitsisi.
Uljas Pukkista kuultiin menneellä viikolla enemmänkin. Hänen sävellyskonserttinsa oli Temppeliaukion kirkossa, ja sielläkin kuuntelin salskeita ja teräviä säveleitä. Konsertin johti Tapio von Behm. Hannu-Ilari Lampila on nämä tietokoneellisesti pohjustetut ja silti taiteellisesti innoittuneet sävellykset Hesarissa (18.11.) niin hyvin käsitellyt, ettei niihin voi maallikko mitään lisätä paitsi vangitsevan elämyksensä. Odotamme Uljaksen sotaoopperaakin viimein estradille! Nyt juuri on korkea aika.
Viime sunnuntaina istuin taas Musiikkitalossa ja kuuntelin RSO:n kamarimusiikkisarjan konserttia, jossa minulle tuntemattomat säveltäjät ja soittajat esiintyivät meriaiheisten sävelmien lumoissa. Taiteellinen suunnittelu oli Yuki Koyaman, joka soitti myös huilua. Lisäksi harppu ja jouset olivat keskeisessä asemassa. Kaunis soitanta irrottaa hetkiksi kirjoitustyöstä, joka on edennyt kuumeiseen korjausvaiheeseen. Tuntuu välillä siltä, että lukeminen ja tarkistaminen on aikaa vievämpää työtä kuin itse kirjoittaminen Tulostettujen liuskojen pino silti kasvaa hitaasti mutta varmasti…
30.11. 2022