Urheilu on pitänyt otteessaan, mutta myös kotoisat kyläilyt, lueskelu, kirjoittaminen ja jopa filosofia.

Siitä voisi aloittaa. Sympaattisimpia kesätapahtumia on varmasti Ikaalisten Puistofilosofia. Saa mennä ilmaiseksi istuksimaan lehmusten ja vaahterain alle kuuntelemaan viisauksia. Tähtäsin iltaan, jolloin pyöräilijäystävät Tarmo Kunnas ja Osmo Pekonen harjoittivat dialogia.

Tuolla kuvassa he näkyvät pisteinä kuulijoiden välistä. Pyhyys oli heillä aiheena, ja siitähän puheet risteilivät ties minne. Tarmolla oli papin rooli, hän valoi uskoa elämän hyvyyteen ja kauneuteen. Osmo otti intellektuellin roolin moninaisin kulttuurihistoriallisin muistumin ja esimerkein. Väleihin pojat pistelivät sisäpiiriläisiä muistelmiaan. Rentoa ja oppinutta meininkiä.

Mieleni sykähti, kun Osmo nosti esiin Knut Hamsunin romaanin Maan siunaus. Se on ollut minunkin lempilukemistani joskus opiskeluaikoina. Sillanpäänkin yhteyden Hamsuniin Osmo muisti. Aktivoiduin ja kaivoin hyllystäni vanhan kirjan ja rupesin illalla lukemaan. Kyllä siinä tuntuu väkevästi se Osmon mainitsema maan pyhyys ja luomakunnan jatkuva läsnäolo. Yksityiskohtaisesti ja miltei pakinoiden kerrotaan kuinka Iisakki rakentaa aivan alusta pitäen elinkeinonsa koskemattomaan tunturiin. Raamatullista luomiskertomusta suorastaan. Sillanpää on sitten jo huomattavan kehittyneen agraariyhteisön kuvaaja.

En ole käynyt juuri koskaan festareilla, joten tällaiset sanalliset mittelöt sopivat kesääni hyvin. Myös on rattoisaa noudattaa sukulaisten ja ystävien kutsuja ja istua kahvipöytien äärellä milloin Törmällä tai Ylivakerilla tai meidän omassa rannassa, missä tyttäret tarjosivat lounaan ruohikolla. Uintivedetkin ovat vielä lämpöisiä, ei kylmä kivikään niitä aikoihin viilennä. Pyöräillä voi joutuisalla sähköpyörällä ja pian on taas vene tuupattava syvän sinisille laineille. Luontaista liikuntaa, juuri niitä Tarmon ylistämiä arjen pyhiä nautintoja.

Urheilukisoja on pitänyt seurata liiankin tiiviisti. En nyt osallistunut veikkauksiin enkä pahemmin muutenkaan jännittänyt omien puolesta, kun he eivät kuitenkaan pärjää kuten entisinä aikoina. Voi vain ihailla huippukykyjen häikäiseviä suorituksia MM-kisoissa Oregonissa. Viimeisen päivän suuria ilonaiheita olivat pohjoismaiset voitot, Ingebrigtsenin kulta viidellä tonnilla ja Duplantisin loistava maailmanennätys seiväshypyssä. Suomessa ei ole ketään lähimainkaan näihin verrattavaa tähteä. Kun katseli Paavolan ja Holttisen hapuiluja seipään karsinnassa, kyllä muistuivat mieleen Landströmin ja Piirosen kultaiset ajat. Nuoruuteni suuri idoli Eeles Landsrtöm lähti ehtymättömien korkeuksien hyppypaikoille  parahiksi ennen näitä murheen seiväskisoja.

Kun nyt muistoihin vajosin, palautan samalla mieleeni ensimmäiset olympiakisani Helsingissä, jolloin 7-vuotiaana nappulana tuijotin isäni käskystä maratonporttia: kohta sieltä porhalsi punapaitainen juoksija rataa kiertämään ja kansi hurrasi. Ihmisveturi Emil Zatopek tuli voittajana maaliin. Hän voitti kaikki matkat, kolme kultaa, temppu johon ei yltänyt Nurmi eikä Virenkään. Ikuisia painautumia urheiluintoisen pikkukaverin verkkokalvolle. Veikko Karvonen oli sentään viides, nyt ei suomalaisia ole aikoihin maratonilla nähty. Pettymyksenä koettu Toivo Hyytiäisen pronssikin oli parempi saavutus kuin aikamme keihäsmiesten pistesijat näissä kisoissa.

Mukava oli kuitenkin katsella aamuöisin kisoja ja kuunnella selostuksia ja Tuomas Rajan tavattoman kannustavia ja myönteisiä kommentteja. Ilmeisesti hän koki tehtävänsä kotikatsomoiden terapeuttina, niin vannoutuneesti hän hehkutti suomalaisten vaatimattomiakin ponnistuksia. Olkaamme siis vähäänkin tyytyväisiä ja odottakaamme Münchenin peräänkuulutettuja revansseja. Vaan liikaa nyt tulee mielestäni yleisurheilua, joka kuitenkin on minunkin lempilajiani.

Ja jatkuuhan naisten futis, jota pitää sanoa jalkapalloksi eikä erotella miesten peleistä. Ihan kelvollista katseltavaa sekin on, vaikka välistä tehotonta ja tussahtelevaa. Parhaat matsit ovat edessä päin. Ehkä kootaan sunnuntaiksi meille kisastudio, kun loppuottelu aukeaa. Joka tapauksessa, kuten Artsikin hämmästyneenä totesi: naiset on oppineet pelaamaan futista!

Kunhan ei liika istuminen raunioittaisi omaa liikuntaa. Onneksi aamuyön valvomiset ainakin ovat tällä erää ohi. Voi virkein mielin paneutua kirjallisiin töihin aamu-uinnin jälkeen heti kahdeksalta, kuten omaehtoinen eetos vaatii.

Jaakon päivänä 2022