Rakveren kaupungissa Pohjois-Virossa on 15 000 asukasta. Katselemme vanhaa hienoa teatterirakennusta. Rakvere on Euroopan pienin kaupunki, joka pitää yllä ammattiteatteria. Kesällä ohjelmistona on Robin Hood. Siitä on pitkä esittely Eestin televisiossa. Kesäteattereita on noussut maahan paljon. Myös shakkilaudanomainen Kolme muskettisoturia lähistöllä vaikuttaa kiinnostavalta. Matkaileva Tuglas-seuran joukkue Jaana Vasaman johdolla alkaa kallistua siihen, että Viroon on tehtävä erityinen kesäteatteriretki.
Ylhäällä mäellä hallitsee kaupungin tunnus, mahtavasarvinen tarvas. Sinne valleille on myös kohennettu avara luonnon luoma ulkoilma-areena vaikka millaisia juhlia varten. Entä mitä sanomme siitä, että samaan pieneen kaupunkiin on perusteilla oman säveltäjän kunniaksi Arvo Pärt -keskus ja konserttisali. Valtavia suunnitelmia! Mistä rahat? Innostusta riittää ainakin omasta takaa. Meillä ei saada Helsinkiin aikaan edes yhtä ainoaa kirjailijamuseota Mika Waltarin tunnettuun kulttuurikotiin, joka olisi siinä valmiina.
Arvo Pärtin muistomerkki on hellyttävä. Hän pyöräilee siinä pikkupoikana Rakveren torille kuuntelemaan musiikkia, jota ei voi kuunnella kotona, kun ei ole radiota. Näinkin voi alkaa suuren säveltäjän ura. Näköispatsas kertoo enemmän kuin mikään figuratiiviveistos.
Neljän päivän aikana ehtii nähdä ja kuulla paljon todistuksia todellisesta yritteliäisyydestä ja kulttuuritahdosta. Kiiun kartanossa toimii nyt kunnanvirasto. Ei ole tarvittu uutta kalseaa rakennusta. Vierellä vartioi torni, jolla on sotahistoriansa. Valgejöen Veinivillassa nautimme Tiina Kuulerin marjaviinitilan kansainvälisesti palkittuja tuotteita. Taas tasoa ja tavatonta omatoimisuutta.
Lahemaan kansallispuistoalueella kohoaa Sadagin versaillesmainen kartano upeasti kunnostettuna. Taas sama kysymys: mistä rahat? Virossa osataan hakea tehokkaasti EU-varoja, mutta takana on muutakin. Sagadiin moni meistä haluaisi palata juhlia pitämään tai vain herrastelemaan. Samalla tutustumme maisema-arkkitehti Helle Väärsin varsin ainutlaatuiseen puutarhaan.
Vielä ällistyttävämpää on ihailla käsityömestari Janika Saarin loihtimia häikäisevän kauniita kukkatakkeja! Viehkeä nainen on entinen kolhoosin työnjohtaja, joka 15 traktorin ja juoppojen työmiesten voimin viljeli sadan tuhannen hehtaarin tilaa. Ja sitten heittäytyi tekstiilitaiteilijaksi! Mykistyin ihailusta. Naiset koettelivat innokkaasti takkeja, joita markkinoidaan ihailtavan maltillisesti. Ne myyvät varmasti itsensä.
Tulisi pitkäksi kertoa kaikista kohtaamistamme ihmeistä, kuten Moen kartanon viinatehtaasta, Karepan maahisemännän hoitelemastra lääkekasvipuutarhasta tai Äänisjärveltä kerätyistä kalliopiirroksista. Kaikissa kohtasimme aitoa intoa ja ylpeyttä omista saavutuksista. Muistiin jäi myös Käsmun antaumuksellisesti koottu merimuseo, jota Aarne Vaiki esitteli vanhan merikarhun lakoniseen tyyliin, sekä Toolsen jyhkeä linnoitus meren äärellä. Se esiintyy tiettävästi Jaan Krossin romaanissa Pietarin tiellä.
Mitä olisi matka ilman yllättävää loppuhuipennusta. Kun luvassa oli vielä taidemuseo Viinistun kalastajakylässä, sitä jo uuvahtaneen ajatteli että no jaa… Yllätys täydellinen! Kohtaammkin vahvan persoonan Jaan Manitskin, entisen ulkoministerin ja kalatehtailijan, joka kalanjalostuksen kohdattua Venäjän kauppaan liittyneitä rajoituksia muuttikin tehtaansa taidemuseoksi! Eikä miksikään tusinataiteen kokoelmaksi, vaan hienoksi läpileikkaukseksi Viron maalaustaiteesta. Itse rakennus on jo arkkitehtonisesti vaikuttava merinäkymineen. Kaikkein vaikuttavin taisi olla pieneen latoon tehdyn kappelin alttaritaulu: ikkuna suoraan Luojan aavalle merelle.
Tämä on maan ainoa puhtaasti yksityinen taidemuseo, Manitskin oma luomus. Nyt ei tarvinnut suuremmin kysellä mistä rahat. Ruotsiin yksivuotiaana sodan jaloista muuttanut Manitski on entisessä elämässä toiminut Abban managerina!
Olimme aika ihmeissämme näistä Pohjois-Viron helmistä. Miten paljon on yritystä, tulosta, taidetta, tuotteita ihan kättemme ulottuvilla. Kun pitkästä aikaa verryttelemme ulkomaanmatkailua, Viron maaseutu näyttäytyy antoisammalta kohteelta kuin koskaan voisi olettaa. Sinne on siis palattava, viimeistään katselemaan uuteen kukoistukseen nousseita kesäteattereita. Ja nauttimaan näitä oman maan tuotteita, joita bussillamme poimimme vähän kylästä kuin kylästä. Palju tänu kaikesta!
18.6. 2022