Tässä on jonossa jo monta merkittävää päivämäärää, mutta tämä Kaatuneiden muistopäivä taitaa jäädä pysyvimmin mieleen. Liputimme täällä viileässä säässä vakavalla mielellä. Nyt Nato-päätös näyttää jo varmalta ja peruuttamattomalta. Uskon että kaatuneetkin kannattavat sitä sankarihaudoistaan.
Päivä oli samalla vilkkaan viikon päätös ja ansaittu lepopäivä. Keskiviikkona kuuntelin Eeva-Liisan lausuntaa Agricolan kirkossa ja seurasin Tuglas-seuran 40-vuotisjuhlakokousta striimattuna. Snellmanin päivänä presidentti ja pääministeri linjasivat Nato-kantansa. Sen jälkeen nautimme lounasta Pekka Huhtaniemen kanssa Stockan vintillä ja keskustelimme matkailukysymyksistä, kun kausi taas avautuu. Illalla oli se Maanpuolustuskurssin kova kokous, josta jo kerroin. Harvinaisen täysiä päiviä.
Perjantaina vietimme vaihteeksi Norssin päivää vanhassa opinahjossa Ratakadulla. Siellä vihittiin käyttöön kunnostetut urut, ja hyvin ne jylisivät. Kuinka monena aamuna niitä ennen kuunneltiinkaan, usein Manu Konttisen soittamana. Silloin ne vähän pihisivät ja puhalsivat omiaan, nyt kunnossa. Luokkatoveri Lassi Rajamaa vihki ja esitteli. Ekalla klassillisella istuimme vierekkäin aakkosten mukaan, sitten Lassi vaihtoi linjaa ja katosi. Meidän vanhojen puolesta puhui Pentti Paavolainen, ja vuoden norssiksi valittiin Mikko Mykkänen, joka on latinanlinjalta ponninut tislausalan yrittäjäksi, kova naama. Klassikko-liikemiehiä on noussut meidänkin luokalta.
Katselin vielä nykynorssien ja vanhojen välistä futismatsia Sepiksellä siihen saakka, kun nykynorssit meni 1-0 johtoon. Verestin vanhoja maalivahtiaikojen muistoja. Sitten lähdin ajamaan Porvooseen. Siellä tapasin Erkki ja Ulpu Bäckmanin sekä Alisa Hirstiön (os. Ylivakeri) torin nurkalla, mistä suunnistimme Rafaelin pihvihuoneeseen mahtilounaalle. Pippuripihvi veti hyvin vertoja Kyrön Sarven kuuluisalle vastaavalle.
Erkki Bäckmanillla on syntyjuuria täällä Hämeenkyrössä, ja sen kunniaksi perustimme Kierikkala-klubin. Muistojaan kelasivat Alisan kanssa, kaikenlaisia kolttosia on kuulemma harrastettu nuorina. Erkki esitteli asumustaan kaupungissa ja varsinkin mahtavaa residenssiään ja tuotantolaitoksiaan Kråkössä. Siellä toimii jopa oma panimo. Hartwallin ex-pomo on halunnut kokeilla oluen valmistusta omin käsin käytännössä. Muhevaa olutta se olikin, saimme maistiaiset ja näytteet mukaan.
Lauantaina jaksoin vielä poiketa Ruoholahden Konservatorioon kuulemaan Avoimen oopperaluokan esityksiä ”Juonittelua ja kostonhimoa oopperassa”. Se oli jatlkoa viime tiistain Tornin illalliselle, missä juhlimme Janne Palkiston tuoretta tohtoriutta. Tuula Uusi-Hallilan kanssa. Janne veteli aarioita kuin aika poika ja kunnostautui varsinkin Don Giovannin traagisessa luhistumisessa. Hupaisiakin esityksiä nähtiin sekä kuultiin.
Sitten vauhdilla Tampereelle, missä oli pakko katsastaa se suosittu musikaali Matilda, koska pääroolissa oli Vatkan Tertun tyttärentytär Alma. Hienosti Alma pärjäsikin, hallitsi näytttämöä kuin vanha tekijä ja lausui vuorosanat erittäin selkeästi. Lupaava alku näyttämöuralle. Meluisasta esityksestä karmeine karrikointeineen en muuten erityisesti pitänyt, mutta yleisö tuntui olevan innoissaan.
Ja vielä keinahdus Villa Viehätykseen, missä ehdin seurata Latvia-matsin niukkaa voittoa Granlundin maalilla ja Euroviisuja puoleen väliin ennen kuin uni voitti. Vasta aamulla saatoin todeta, että myös Ukraina voitti odotetusti yleisön äänillä. Suomen hilpeä joukkue jäi hännille. Pidin joistakin kauniista balladeista, mutta niitä on maukana valitettavan vähän.
Kun nyt sunnuntaina oli vielä seurattava kansainvälistä tedotustilaisuutta linnasta, viikko sai viimein täyttymyksensä. Hyvin ja vakuuttavasti vastailivat Niinistö ja Marin kolmella kielellä, samoin Haavisto ja Kaikkonen. Jos viikko olikin kohdaltani vilkas, ei voi verrata Niinistön superpuserrukseen. Nyt hän vielä reissaa Tukholmaan selittämään samoja asioita. Onko kellään presidentillä ollut tällaista loppunousua urallaan? Ehkä Mannerheimilla sentään. Toivotaan että Saulin terveys kestää. Onko Suomi koskaan ollut näin tapetilla maailmanpolitiikassa? Oli tietysti talvisodan puhjetessa. Nyt ei sotaa enää koskaan. Luottakaamme siihen.
15.5. 2022