Yleisesti valitellaan valitellaan tätä tyhjää ja rajoitettua aikaa, mutta sitähän se ei ole ollenkaan. Tapahtuu vaikka mitä, ja kulttuuritarjontaa riittää liikaakin täällä kotiseinien sisäpuolella. Otetaan nyt vaikka eilinen lauantaipäivä.
Iltapäivällä valmistin itselleni lasagnea ja avasin punaviinipullon ja telkkarin. Kansallisbaletti juhli striimatulla Joutsenlammella, esitys välittyi ihmeen hyvin. Ehkä se oli jopa ”taivaallinen ja täydellinen” kuten eräs ystäväni hehkutti sähköpostilla. Ainakin se tuotti todellisen nautinnon niin sävelin kuin tanssillisesti.
Hauska oli myös nähdä alakerran naapurimme Aku Ahjolinna ja Saga Eriksson muistelemassa väliajalla kokemuksiaan entisistä esityksistä. Aku muisteli päivemmällä radiossakin kokemuksiaan Neuvostoliiton kovassa balettikoulussa, jolloin saattoi joutua jopa KGB:n kuulusteluun.
Huvittavasti Joutsenlampeen palattiin vielä illemmalla Billy Wilderin ohjaamassa vallattomassa elokuvassa Sherlock Holmesin salaisuus. Siinä suuuri balettitähti Petrova yrittää saada Holmesia lapsensa isäksi, jotta lapsesta tulisi sekä kaunis että älykäs. Idea on vanha, Isadora Duncan yritti kai aikoinaan houkutella Bernard Shaw’n samaan toimeen. Holmes väistiu tehtävän vedoten samaan esteeseen, joka oli tullut eteen Tšaikovskin ehdokkuuden kohdalla.
Vuonna 1970 valmistettu elokuva tekee hirtehistä pilaa homoseksuaalisuuden kustannuksella. Kun Yle tiedotti, että elokuva kertoo Holmesin ja Watsonin homoseksuaalisesta suhteesta, se tosiasiassa kertoi päinvastaisesta. Watson hirmustuu todella, kun kuulee Holmesin hätävalheena levittämästä vihjeestä. Hän pelkää julkista häväistystä ja eroa jopa vanhasta rykmentistään.
Syvemmällä tasollaan elokuva kertookin Holmesin kipeän ambivalentista suhteesta naiseen. Loppu näyttää, että hän ei suinkaan ole vailla tunteita saksalaiseksi vakoojattareksi paljastunutta asiakastaan kohtaan. Farssin keinoja käyttänyt elokuva vakavoituu monimutkaisen ihmissuhteen luotaukseksi.
Samalla Billy Wilder tulee hamasta menneisyydestä antaneeksi tukea Päivi Räsäsen käsityksille. Homoseksuaalisuus leimataan elokuvassa ”luonnonoikuksi”, tosin aika harmittomaksi. Näin ajateltiin puoli vuosisataa sitten, nythän tilanne on tyyten muuttunut. Komedian punominen arasta aiheesta Wilderin tapaan on käynyt mahdottomaksi. Jos elokuvaa katsoo ryppy otsalla, loukkaahan se vieläkin yhtä kansanosaa. Kiristynyt aika ei tätä sallisi, eikä kukaan ohjaajan tohtisi moiseen enää ryhtyäkään.
Ennen vanhaan rohkeilla komedioilla saatiin aikaan poliittisia loukkauksia – muistammehan Silkkisukkien (Ninotchka) skandaalin. MTV:n johto joutui selittelemään satiirista elokuvaa Neuvostoliittoon päin. Parantumaton Billy Wilder asialla silloinkin!
Nyt ei mitään metakka vanhasta elokuvasta tule, sillä nyt on kovemmat piipussa. Syyttäjä vaatii kansanedustaja Päivi Räsäselle rangaistusta mielipiteistä, joita tohtori Watson sai aikanaan vapaasti yleisöä hauskuuttaen elokuvassa räiskytellä. Voisiko sanoa Paavo Haavikkoa mukaillen: satiiri on käynyt mahdottomaksi, ne tekevät sen itse.
Vakavasti ottaen olen samaa mieltä kuin kirjailija ja lainoppinut Jarkko Tontti, joka radiossa Voltairen tapaan ilmoitti olevansa kaikessa eri mieltä Päivi Räsäsen kanssa, mutta puolusti silti tämän oikeutta ilmaista vapaasti oma mielipiteensä. Tontin mukaan valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen missiona on kaventaa pysyvästi suomalaisten sananvapautta. Voisiko tämä onnistua?
Liityn osaltani Voltairen, Tontin ja Wilderin rintamaan varjelemaan sanan, satiirin ja komedian rajoja mahdollisimman laveina ja sallivina,
30.1. 2022