Säästyin puheenpidolta, F. E. Sillanpään Seuran joulukahvit oli viime hetkillä peruttu. ”Ettei vaan kukaan sairastuisi”, perusteli sihteeri. Vanhojen perinteiden pitäjässä ei koronapasseihin luoteta.
Pitämättä jääneen tilaisuuden sijasta pääsimme toisille kahveille. Myllykolun Kesäteatterin Grand Old Lady Helmi Tarkki kutsuttiin seuran kunniajäseneksi – häpeä että näin myöhään, mutta parempi sentään. Vasta 96 vuotta täyttänyt taituri esitti kotonaan meille seuran veteraaneille monologinsa ”Äite rakas” ja päälle vielä Sillanpään ainoan murrepakinan ”Ku’ sokeria saatiin”. Sanasta sanaan, tauot ja sävyt tarkoin muistissa, murteen rytmi tallessa – ihmeellinen esitys!
Helmi tulkitsi Sillanpään Miinaa Myllykolussa ylivoimaisesti. Hesarin Sole Uexküllin mielestä hän oli näyttämöllä ”painonsa arvosta kultaa”. Näitä ohjaamiani monologeja kierrätimme aikoinaan ympäri maata 26 paikkakunnalla. Menestys vaihteleva täysistä saleista kolmeen katsojaan. Mieliin painuneita retkiä vähäisin tarvikkein, henki korkealla.
Sinänsä juhlahetki Helmin luona oli surunvoittoinen. Muistelimme kultaisia kultturiponnistuksia, joista kukaan ei täällä enää välitä. Myllykolun teatteritoiminta täyttää ensi kesänä 50 vuotta, jonka kunniaksi kunnalta herui teatterinsa historiikkiin tukea 0 euroa. Päivän lehdessä oli lisäksi tieto, että mikään taho ei enää ole kiinnostunut perinteisen teatterin jatkosuunnitelmista. Taitaa sammua koko taidelaitos.
Toinen kunniajäseneksi kutsuttu on opetusneuvos Kauno Perkiömäki. Muistan kuinka hän Kansalaisopiston rehtorina soitti jokseenkin päivälleen 50 vuotta sitten minulle Helsinkiin ja esitti hyvin kainon toiveen, että voisiko Myllykoluun saada kesäksi jonkunlaisen kuvaelman Sillanpään teksteistä… Oli onkinut nimeni paikalliselta sukulaiselta. Johtava Sillanpään tutkija Aarne Laurila oli sitä mieltä, että se on mahdotonta, liian verkkaisaa kerrontaa. Sanoin että voisihan sitä yrittää – ja loppu on kuten sanotaan historiaa. Mutta turha sitä nyt on kirjaan viedä, tuumivat Kyrössä
Kun vielä 80 vuotta toiminut kulttuuritalo Koskilinnakin myytiin happigeneraattoreiden esittelyhalliksi, henkinen elämä paikkakunnalla potee pakahduttavaa hapenvajausta. Ilon pilkkuna sentään: Kyrön Joulun uusi numero on korkeatasoinen ja mielenkiintoinen, pääjuttuna Asko Mielosen artikkeli kovan onnen näytelmäkirjailija Eero Alpista. Asko tekee ihmetempun: paljastaa Sillanpään kirjoittamia teatteriarvosteluja, joista en ole tiennyt mitään! Ne on kaivettava pikimmiten esiin.
Laitoin Villa Viehätystä joululepoon ja kävin hutausmaalla. Siellä rakas Marja viettää huomista 75-vuotispäiväänsä ohuen lumipeitteen alla syvässä rauhassaan. Sytytin lyhtyyn kynttilän ja toivotin onnellista, maisista huolista vapaata vaellusta jossakin tähtitaivaan laella.
Lucian ja valon päivänä 2021