Tätä nyt jonkin aikaa vielä ennen kuin paikat pannaan kiinni. Tai niitä rajoitetaan. Tai koko maa menee säppiin. Tautikäyrät kiipeävät hurjiin korkeuksiin.
Viikolla oli joka ilta menoa, mikä huimaa hiljaiseloon tottunutta. Mika Waltari -seura ehti pitää pikkujoulut Suomalaisella Klubilla, kaikki muut niitä jo peruuttelevat. Paikka sopi mainiosti kirjallisen seuran hillittyyn juhlintaan. Pitkästä aikaa saimme tavata monia tuttuja. Ruokakin maittoi. Oikeastaan oli ihan rattoisaa.
Kun olin valitellut liian raskaita näytelmiä, Eeva-Liisa ohjeisti minut katsomaan musikaalia Once Lilla Teaterniin. Se oli ainakin riittävän kevyt, sinänsä pieni ja ohut tarina aloittelevan muusikon elämästä ja koskaan toteutumattomasta rakkaussuhteesta. Sympaattista ja svengaavaa, olen aina pitänyt irkkumusiikista. Tuukka Leppäsessä on ainesta vaikka minkälaiseksi tähdeksi. Kotoisessa Lillanissa pitäisi käydä useammin, kyllä.
Vanha yhteistyökumppani Seppo Pohjola sai uuden sävellyksensä Juuret kantaesitykseen Helsingin Kaupunginorkesterin kokoonpanolle, ja sitähän oli mentävä Musiikkitaloon kuulemaan. Sepon lämppäreinä olivat Bela Bartok ja Erik Bergman ja lopulta päästiin pääasiaan. Ihan oikeasti innostuin Sepon nostoista ja kiihdytyksistä ja lyyrisistä suvannoista, joita kapellimestari Nils Schweckendiek ymmärtääkseni vispasi varmalla taidolla. Istuimme Tuula Uusi-Hallilan kanssa säveltäjän vieressä, ja hän vaikutti hyvinkin tyytyväiseltä kuten mekin.
Meidän pitää vielä saattaa Sepon kanssa muutama yhteishanke päätökseen, turha jättää roikkumaan. Sepon Sillanpää-ooppera oli Hämeenkyrön Myllykolussa menestys, vähän samalla linjalla voisimme jatkaa. Nyt säveltäjä on paneutunut muihin aiheisiin, ja uusi oopperakin on tekeillä – sanoisin että varsin yllättävästä aiheesta.
Jatkoimme vilkasta juttelua Tuulan kanssa läheisessä Storyvillessä ja selitin varmaan uuvuttavasti muistelmieni rakennetta, jonka olen vastikään oivaltanut. Tuula jättää pitkäaikaisen pestinsä Tietokirjailijoissa, aika aikaa kutakin. Seuraavana päivänä eli tänään hän soitti syksyn parhaan uutisen, joka on vielä salaisuus. Työinto joka tapauksessa nousee kohisten.
Eikä tässä vielä kaikki. Täyteläinean viikko huipentuu huomenna Ilkka Kuusiston Taipaleenjoki-oopperan vierailuun Finlandia-talossa. Hei sinne kaikki, vielä saa varmaan lippujakin. Korona on tätä oopperaa kovasti koetellut, mutta sieltä se tulee Jyrki Anttilan tuottamana kuin panssarivaunu Taipaleelle. Jaakko Kortekangas on Yrjö Jylhä ja Jyrki itse Dolmatovski. Upeaa laulantaa! Pidän klo 13 teoksen esittelyn yläaulassa ja siten pamahtaa, tapaamisiin vaan.
Eihän tässä ehdi ottaa kantaa edes raivoisaan rasismikeskusteluun saati viruksen viilliintyvään hyökkäilyyn, kun taas tulee uusi muunnelma Afrikan kärjestä. Ei rauhaa eikä rajoituksetonta elämää. Mutta kestetään kaikki, kesti ne miehet Taipaleenjoellakin tiemmä vähän kovempaakin tulitusta.
26.11. 2021