Lisätarkennus: luotettavan lähteen mukaan Sinuhen sovitusoikeudet ovat edelleen emerikkalaisen yhtiön Century Foxin hallussa, joka lisäksi on fuusioitunut Disneyn tuotantoihin. Joten kiven alla ovat. Mutta eivät kai ikuisesti? Hellittämiseksi tarvittaisiin vain vino pino dollareita. Monet havittelevat jatkuvasti Sinuhea näyttämölle tai uudeksi elokuvaksi, mutta ovatko yrittäneet tosissaan?
Tosin en minä ainakaan kaipaa uutta sovitusta, koska romaani itsessään on aina palkitsevampi. Sen voi koska vaan lukea uudelleen. Jättimenestys uusi iso esitys epäilemättä olisi. Annetaan olla toistaiseksi. Sen amerikkalaisen spektaakkeln esittelen Orionissa sunnuntaina 31.10. klo 16. Keskustellaan silloin lisää.
Hyvin erilaiset kulttuuripolitiikan päättäjät esiintyivät eilen illalla televisiossa. Hauska oli nähdä, kuinka täsmällisesti ja kirkkain muistoin Jaakko Numminen (92) edelleen pystyy esittelemään mittavaa uraansa. Hänen vahvuutensa oli tunnetusti huolellinen ennalta perehtyminen kuhunkin eteen tulevaan asiaan. Niinpä hän oli ylivertainen keskustelija ja ministerien tuki ja turva.
Nyt eletään kovin eri aikaa, tuli mieleen kun katselin Sanna Marinin ja Maria Veitolan tyttöjen iltaa Kesärannassa. Hilpeätä ja välitöntä kuin teinityttöjen bileissä. Mutta taas ajoitus teki tempun. Samaan aikaan kun tämä tuli ulos kuohui hallituksen merkillinen tempoilu leikkausten tiedotuksessa ja perumisessa. Edellisenä sunnuntaina musiikkiväki oli puolestaan bilettänyt Kesärannassa. Ei tosiaan anna kovin vakuuttavaa kuvaa hallituksen kulttuuripolitiikasta. Olisiko niin, että pääministerin profiilin kohotukseksi tarkoitettu uusi iloinen välittömyys iskeekin takaisin. Alkaa vaikuttaa kovin köykäiseltä koko hallituksen johtaminen ja työskentely.
Hauska kuvitella mitä murhaavaa Haavikko tästä kirjoittaisi. Ei hän säästäisi myöskään kulttuuriväkeä, jota piti korruptiossa elävinä syöttiläinä. Luovuus oli hänestä paha ja vaarallinen asia, vain odottamaton tuottaa todellisia tuloksia. Vaikka Haavikko sekoili itsekin, häntä on toisinaan ikävä. Oli ainakin yksi joka ei mennyt valtavirran suuntaan. Tietysti oli myös Pentti Linkola, jonka ihmisvihaa hänen naisystävänsä Anneli Jussila selittää kirjassaan parhain päin. Pentti vihasi lajia, mutta ei yksittäisiä ihmisiä. Onko siinä perimmältään eroa, jos johdonmukaisia ollaan? Haavikko vihasi rehellisesti sekä lajia että ykilöitä. Viha oli hänestä parempaa kuin rakkaus, sillä vihaan voi luottaa. Niin aina.
Tämä riittääkin sateisen perjantaiaamun saatteeksi.