Jännitysnäytelmä ratkesi. Happigeneraattoriyrittäjä voitti kunnianarvoisan Koskilinnan huutokauppakilpailun. Hän sanoo pitkään etsineensä sopivaa näyttelytilaa generaattoreilleen. Tähän johti talon 80-vuotinen monivaiheinen historia. Tuskinpa suunnittelijat osasivat konsanaan uumoilla, mihin käyttöön vankka taloo elämänsä loppuvaiheessa päätyy. Jätämme ikuiset hyvästit kuultturitalolle. Aikamme kuva jos mikä.
Jospa huonoksi väitetty sisäilma talossa viimein paranee kertaheitolla, kun uusi yrittäjä alkaa puskea sinne nyt happea generaattoreillaan. Aina pitää keksiä tappioista lohduttavia puolia. Mutta riittääkö näytteille pantavaa kaikkiin tilaviin kerroksiin? Pidetäänkö juhlasalissa vastedes villejä happihyppelyjä? Jospa olemmekin uuden ihmeellisen terveysteknologian kynnyksellä?
Päällimmäisenä on tuntu symbolisesta käännekohdasta Hämeenkyrön henkisessä elämässä. Nyt kai voidaan lopullisesti poistaa se taannoisessa mielenhäiriössä hyväksytty määritelmä ”kulttuurikunnasta”. Kuulisittepa kunnanhallituksen vähemmistöön jääneen Katariina Pylsyn sydäntä särkevät valitukset tapahtuneesta. Ratkaisu tehtiin hallituksessa äänin 6-3. Kaikki vastarinnan sankarittaret olivat naisia yli puoluerajojen..
Vaan mitäpä tämä enää minua huolettaa, saahan sitä toki surra kaukaisiakin hölmöilyjä. Olin vasta saanut yhden miehen muuttokuormani tänne Helsinkiin Sepänpuiston laitamille, kun jo Sauli Tiilikainen tempaisi minut mukaansa Musiikkitaloon kuuntelemaan tulevien oopperatähtien leiskahtelevia tulkintoja aarioistaan ja liedeistään. Voimme kohtuullisen varmasti luottaa ainakin siihen, että Musiikkitaloa ei ihan kohta huutokaupata erilaisten vempeleiden näyttelytiloiksi.
Oopperakummit-niminen järjestö tukee ja kannustaa nuoria nousevia laulajia parhaansa mukaan ja näyttää keräävän aika mukavasti taloudellistakin tukea suojateilleen. Niinpä oli peräti innostavaa kuulla Sonore-salissa tämän hetken nuorta kärkeä, upeita kaunottaria ja salskeita kavereita ja mitä ääniä! Ketään erottelematta voi ennustaa, että monia heistä kuullaan ja nähdään vielä Suomen ja Euroopan johtavilla lavoilla. Kapellimestari ja rehtori Markus Lehtinen johdatteli suojattien suorituksia niin että tämmöinen maallikkokin oppi lisää alan vivahteita.
Esitysten jälkeen oli tilaisuus seurustella vapaasti kuohuviinin ja pikkupurtavan merkeissä ylälämpiössä. Tapasin jopa pari tulevaa soturia, jotka laulavat ensi vuonna Raatteen tiellä. Uutuusoopperan säveltäjää Uljas Pulkkista kuultiin pätkä näissä näytteissäkin, häneltä tulee siis peräti kaksi uutta oopperaa julki ensi vuonna. Sen lisäksi Ilkka Kuusiston Taipaleenjoki aloittaa syyskiertueensa runsaan viikon päästä 2.10. Turussa. Sorry, lokakuun esitykset onkin kuulemma siirretty keväälle rajoituksia pakoon. Suomalainen ooppera elää jatkuvaa nousukautta, kunhan koronasta päästään.
Istahdimme Saulin kanssa vielä Storyvillen baariin päivittämään kuulumisia. Kerroin että juuri näillä minuuteilla Hämeenkyrön kunnanhallitus ratkaisee Koskilinnan kohtalon. Muistelimme Sillanpää-oopperan onnellisia aikoja, kuoron valintoja ja harjoituksia Koskilinnassa, ensi-iltaa valmistavaa esittelyä ja häikäisevää esitystä Myllykolussa sekä monia muita sen aikaisia tapauksia – eikä niistä ole kuin kolme vuotta! Niin on kadonnut kulttuuritahto kunnasta. Eikä yhtään oopperan kantaesitystä varmasti enää siellä nähdä. Kohotimme maljat menneille elämyksille ja katselimme tulevaan..
Sauli ainakin on täystyöllistetty niin Oopperan kummituksen kuin Vaasan Cosi fan tutten merkeissä, ja minäkin yritän taas kompuroida kirjoitustöiden alkuun. Totesimme että ystävämme Waltteri hankkii uusia kannuksia television tanssikilpailussa ja on alkuun pärjännyt aika lupaavasti. Voittoa emme kuitenkaan rohjenneet tällä kertaa hänelle povata, tärkein onkin osanotto ja sen suoma näkyvyys. Kaikkea muutakin puhelimme kuin ainakin kaksi Hemingwayn henkilöä tyhjässä himmeästi valaistussa baarissa.
Äsken hain muhkean kirjan Otavan kaupasta: Martti Anhavan odotettu Haavikko-elämäkerta on ilmestynyt. Samalla poikkesin tervehtimään Välkesalmea kesän jäljiltä ja kassiin tarttui pari Hemingwaytä (enimmät on maalla). Sitä se istunto eilen Storyvillessä tiesi. Tänään tuleekin tv-dokumentin kolmas osa Ernestin värikkäistä vaiheista. Kyllä mä nyt näillä pärjään, luettavaa on taas toista tuhatta sivua ja tuomisia maalta, sieniä ja marjoja pakasteessa, omenoita parvekkeella. Kyllä pojan näillä elellä kelpaa.
21.9. 2021