Koskilinnalla on itseään mahtavampi kohtalontoveri Tallinnassa: Linnahalli. Tämä neuvostoajan monumentti on vain pahemmin rappeutunut, mutta ongelma on yhteinen: mitä käyttöä komeille rakennuksille keksisi? Linnahallia on kaavailtu kulttuurikeskukseksi ja kongressihotelliksi, rahaa arvioitiin kuluvan 30 miljoonaa. Joten pieniä ne ovat pelut sentään Kyröskoskella.
Laura Päiviö-Häkämies muisteli, kuinka Koskilinnassa järjestettiin 2009 mainio kirjallisuustapahtuma ”Elämän sivut”. Se oli hänen puolisonsa Kari Häkämiehen ideoima ja toimeenpanema hänen ollessaan silloin Hämeenkyrössä kunnanjohtajana. Tapahtuma keskittyi elämäkerralliseen kirjallisuuteen, vierailijana mm. Hannu Mäkelä ja kunnan entinen vt. kulttuurisihteeri Merja Rehn, jonka mies on nyt matkalla presidentiksi.
Väkeä tuli kovasti ja tila toimi hyvin. Tarkoituksena oli jatkaa samalla teemalla kirjallisuustapahtumia, mutta siihen yhteen kertaan se tyssäsi. Kun Kari Häkämies lähti, kukaan ei kunnassa tarttunut hyvin pohjustettuun perintöön. Järjestämisestä on tietysti vaivaa asianomaisille. Sen tiedän kovin hyvin, kun olin F. E. Sillanpään Seuran puolesta järjestämässä isoja seminaareja alkaen vuodesta 1978. Viimeinen väännettiin Tampereen yliopiston juhlasaliin 2013.
Kyselin kerran täkäläisiltä kulttuurivastaavilta, mihin se ”Elämän sivut” sammui. Sanoivat kulttuurisihteeri ja kirjastotoimen johtaja, että se järjestetään joka viides vuosi! Siitä on nyt kahdeksan vuotta eikä mitään ole enää kuulunut. Joten eipä saa Koskilinna ainakaan kirjallisuudesta lisää käyttöä, ellei joku uusi voima tartu tilaisuuteen. Muuten, siellä oli aikanaan hyvä sivukirjastokin, josta serkkuni muistutti. Lehtien lukusalissa oli hyvä selailla maailman tapahtumia.
Sillanpään 100-vuotisjuhlissa 1988 Koskilinna oli kovassa käytössä. Siellä pidettiin mm. elokuvaviikko, jolloin nähtiin kaikki Sillanpään romaaneista tehdyt elokuvat esittelyineen. Oman Elokuunsa esitteli Matti Kassila, ja hänen uusimman elokuvansa Ihmiselon ihanuus ja kurjuus kantaesitys oli Koskilinnassa.
Oi niitä aikoja, mihin kaikkeen riitti tahtoa ja energiaa ja ihmisiäkin. Ja mihin ne kaikki ovat kuluneina vuosina kadonneet?
Tallinnan Linnahallia on käytetty sentään jonkun elokuvan kulissina. Silloin se virtuaalisesti räjäytettiin. Monet ovat kuulemma Tallinnassa sitä mieltä, että se olisi pitänyt räjäyttää oikeasti. Hei olisiko tässä ratkaisu Koskilinnan ongelmaan? No tuskin sentään.
Yhdistystä ryhdyttäneen joka tapauksessa pusertamaan kokoon Kyröskoskella, mutta onko sillä todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa Koskilinnan kohtaloon? Tämä jää nähtäväksi, kuten viisailla kommentaattoreilla on tapana syvämietteisesti lausua.
8.9. 2021