Yksi kirja on vienyt enemmän aikaa kuin muistini mukaan monikaan muu. Johtuu siitä, että se kattaa yli 900 suurikokoista sivua ja on lastattu täyteen historiallista tietoa ja omalaatuisia ihmiskohtaloita. Sitä ei oikein voi harpaten lukea eikä suuria annoksia kerralla. Se on tietysti Ali Sadik-Oglin tataarieepoksen toinen osa, Rahim – persialainen.
Ensimmäisen osan lopulla Nizam oli töissä Bakun öljykentillä, mutta joutui äkkiä pakenemaan ja muuttamaan identiteettiään. Alun alkaen hän on pakomatkalla kotikaupungistaan Kazanista. Hänen ihmeellisiä seikkailujaan kuvaa eepoksen ensimmäinen osa Nizam – tataari. Molempien osien alaotsikko on ”Pitkä matka Suomeen”. Toisen osan lopulla Nizamista Rahimiksi muuttunut sankari on jo Suomen puolella, vanhan rajan tuntumassa Perkjärvellä.
Elämäkertaromaanissa (kuten tekijä sen määrittelee) eletään 1900-luvun alun melskeisiä vuosia. Rahim päätyy ensin Bakusta Krimille, missä toimii hevoskuskina. Lukija saa tutustua Krimiin historiaan ja Jaltan elämänmenoon aikana, jolloin se oli tukevasti tsaarin Venäjän hallinnassa. Sankarillinen sattumus johdattaa Rahimin sitten Pietariin, missä hän toimii edelleen hevosmiehenä liha-alan suurliikemiehen alaisuudessa. Jälleen mies kunnostautuu ja ponnahtaa ratsastuskilpailujen tähtijockeyksi. Häntä auttavat varhain lapsuudessa saadut kokemukset hevosten parissa, joita hänen isänsä jalosti ja myi.
Rahimin nousujohteisen karrieerin rinnalla Sadik-Ogli kuvaa kuohuvan ajan tapahtumia, jotka tiivistyvät Pietarin levottomuuksissa. Suurlakko, Japanin sota ja vallankumouksen enteet kuvataan ikään kuin kadun tasolta, valppaan sivustakatsojan silmin. Rahim on todistaja, joka joutuu tahtomattaan keskelle tapahtumien pyörrettä. Samaa tekniikkaa käytti Mika Waltari aikanaan jo Sinuhe egyptiläisessä. Sadik-Ogli on raskassoutuisempi ja perusteellisempi kertoja, hän opastaa lukijaa kädestä pitäen, selittää ja esitelmöi. hänen tyylikeinojaan ovat toistot, tähdennykset ja lopulta jyrisevä paatos. Tolstoin myöhäinen oppilas, voisi sanoa.
Vielä lähemmin tulee välillä mieleen Solzhenitsyn. Sadik-Oglilla on sama intohimoinen kutsumus todistaa historian kulusta ja sorretun kansan kärsimyksistä omasta tai oikeastaan isänsä näkökulmasta, sillä tämä on selvästi Rahimin esikuva. Tosin tataarit ovat tässä osassa vain taustalla, sillä päähenkilön on henkensä pitimiksi salattava oikea kansalaisuutensa. Paljastuminen on toisinaan täpärällä, mutta kaikista koettelemuksista selvitään.
Romaanin toisen osan loppu on yhdellä sanalla sanoen hurja. Rahim pääsee upporikkaan ruhtinas Saltykoffin palvelukseen Perkjärvellä toimivaan saha- ja maatalousalan tehdaslaitokseen. Mennään maailmansodan läpi Venäjän vallankumoukseen ja Suomen sisällissotaan. Erityistä tässä on se, että näitä kuvataan kerrankin rikkaimman artistokratian mielenmaiseman lävitse. Ruhtinas saa paljon sananvaltaa, ja hän vuodattaa alaiselleen Rahimille koko tuskansa, pelkonsa ja raivonsa vallankaappaukseen ryhtyviä bolshevikkeja kohtaan.
En muista lukeneeni mistään näin jylisevää tuomiosaarnaa yhdestä historian suuresta onnettomuudesta. Vladimir Leninistä piirtyy kuva, joka hakee vertaistaan kirjallisuudessa. Niin voimakkain sanoin tekijä panee ruhtinaansa purkamaan tunteitaan, sättimään ja pilkkamaan kumouksen johtajaa, että lukijaakin alkaa puistattaa. Kuvaus missä Rahim näkee Leninin kelmeänä, kieron ja roistomaisen näköisenä ja kaikin tavoin vastenmielisenä ilmestyskirjan petona junan sillalla tämän palatessa piilomatkoiltaan Pietariin, on veistoksllisen pysäyttävä. Näin vihantäyteisesti en muista historian hahmoa missään kuvatun. Ruhtinas Saltykoff ei väsy moittimasta Rahimia siitä, että tämä ei ampunut Leininiä, kun kerran pääsi niin lähelle. Mistä kaikesta olisikaan säästytty!
Bolshevikkien hirmuteot toistetaan monta kertaa, ja ihmeen kaupalla ruhtinas itse on hengissä vielä romaanin loppusivuilla. Tosin hän on kauan myynyt omaisuuttaan ja valmistellut huolellista pakomatkaa läntiseen Eurooppaan. Samalla Rahim menettää hyvän asemansa Savikon tehdaslaitoksessa. Hän on ruhtinaan suosikki ja uskottu, sitä kautta hän pysyy selvillä tapahtumien käänteistä, sillä ruhtinaalla on parhaat tietolähteet. Ne ovat peräisin tsaarin armeijan vanhoilta upseereilta, mukana myös Carl Enckell ja kenraali Wilkman (Wilkama). Hetken helpotusta ruhtinaan ja Rahimin pelkoihin tuo valkoisten voitto Suomen sisällissodassa. Se on harvoja valonpilkaduksia tässä syöverissä: vapaa elämä Suomen puolella alkaa näyttää mahdolliselta.
´Mutta ruhtinas ei hellitä, hän ei voi jäädä Suomeen, koska porvarillista maata vainoavat edelleen pelottavat viholliset, ennen kaikkea bolshevistinen Venäjä ja Suomen oma Sosialidemokraattinen Puolue, jonka epäisänmaallista ja kaksinaamaista politiikkaa itsenäistymisen alussa kirjassa ei väsytä sättimästä. Romaani huipentuu ruhtinaan suuriin syntymäpäiväjuhliin, joissa hän puhuu suunsa puhtaaksi ja antaa kuulua, ketkä ovat koko mielettömän tragedian pääsyylliset.
Jääkö kumpikaan herroista lopultakaan Suomeen, jätetään kirjassa auki. Mustalaisnaisen ennustus ja ”härkätaistelijan” eli uuden itsenäisen tytön Ninan ilmaantuminen lupaavat uusia käänteitä. Loppu katkeaa taitavasti niin kesken, että on vain odoteltava kärsivällisesti kolmatta osaa. Tämä kuten edellinenkin osa on rikkaasti kuvitettu ja erittäin huolellisesti toimitettu. Kieli on pitkäpoljentoista, sanonta ytimekästä.
Kuten alaotsikko lupaa, Suomeenhan tässä ollaan kaiken aikaa matkalla. Varmaan se toteutuu päähenkilön kohdalla. Tiedän sen siitäkin, että tapasin kirjan tekijän, kiharatukkaisen tataaripoika Alin, vuonna 1952 Katajanokan kansakoulun toisella luokalla. Meistä tuli kavereita ja haaveilimme jo silloin kirjailijan urasta, niin ainakin Ali muistaa. Hän on nyt komeasti toteuttamassa omaa kutsumustaan. Minulla on semmoinen kutina, että tämä merkillisen järisyttävä, kaikki estetiikan rakenteelliset säännöt hylkäävä, sumeilemattoman yksitoikkoisella voimalla jyräävä elämäkertaromaani vielä kasvaa merkkiteokseksi, joka huomataan laajemminkin Suomessa ja muualla Euroopassa. Toistaiseksi sitä voi tilata suoraan tekijältä (ali@sadik-ogli.com) tai kustantajalta (info@ninaproductionsinc.com).
20.7. 2021